tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kasvihuoneilmiöitä

Kasvihuoneilmiö on elämälle välttämätön ilmiö,  jossa useista eri aallonpituuksista muodostuvan sähkömagneettisen säteilyn (säteilyspektrin) tietyt aallonpituusalueet lämmittävät väliainetta (ks. absorptio), esimerkiksi maapallon kaasukehää ja pintaa. Lämmennyt väliaine/materiaali puolestaan säteilee (emittoi) lämpöenergiaansa ainoastaan infrapunasäteilyn aallonpituusalueella ulospäin. Infrapunasäteilyn eli lämpösäteilyn läpäisykyky on verraten huono, mistä syystä se (läpäisemisen sijaan) absorboituu tai heijastuu mm. kaasumaisiin väliaineisiin muita aallonpituusalueita intensiivisemmin. Täten siis systeemiin sisälle tuleva sähkömagneettinen säteily pääsee huonommin säteilemään ulos systeemistä, mikä nostaa systeemin peruslämpötilaa jonkin verran.

Kasvihuoneilmiö on myös sisutusliike/kahvila vanhan Helsingintien varrella (kannattaa käydä, on hauska paikka) välillä Turku-Helsinki. 

Meilä kasvihuoneilmiöitä on monenlaisia. Briiffaan niistä lyhykäisesti tässä, sillä mieli tekee aurinkoisena aamupäivänä tonkimaan sitä sun tätä istutusta, laittamaan vähän yrttejä vielä kasvuun ja perustamaan kasvimaata. Oikeastaan kasvihuoneemme oli valmis jo edellisviikonloppuna, mutta kaikki ylimääräinen virta on menneellä viikolla mennyt konfferenssijärjestelyihin ja konfferenssiin, joiden jälkeen nyt onneksi on kesäloma! Meillä näyttää seinäkello nyt koko ajan puoli kymmentä, joka on erinomainen aika tehdä asioita niin illalla kuin aamullakin.





Kasvihuoneilmiöihimme kuuluu muun muassa yrttien istutusta.
Tuo toinen kun teki maustevoita kalliine tuoreine yrtteineen ja ymmärsi heti tämän puutarhastelun kovimman ytimen, eli siemenistä kasvattamisen ilon ja säästön.






Sun gold -tomaatti kypsyy, mikä on hyvin ilahduttava kasvihuoneilmiö.






Kasvihuoneilmiöihimme kuuluu myös loma-aamiaiset lämmössä. Ei haittaa, vaikka ulkona on vielä vähän vilpoisaa tai tuulee. Ajatuskin kulkee ihan eri tavalla ja teki mieli vähän perehtyä kirjan muodossa Kiinan propagandasysteemiin - ja vielä loma-aamuna!






Omien perennojen siemenistä kasvattamani taimet ovat taas tomaattien kasvua vastaavan kasvihuoneilmiön osasia. Nauttivat selvästi kasvurauhasta  ja -lämmöstä.





Kasvihuoneilmiöihin kuuluu myös kasvihuonekissat. 
Varsinkin tuo oranssinkirjava Rusina maukuu jo ovella, että pääsisi sisään laatoille köllöttelemään! 






Ja kuten kuvista näkyy niin kyllä, superleveään malliimme mahtuu myös kaksi aurinkotuolia.
Hallitus on ollut erittäin tyytyväinen hankintaamme ja kysyinkin, onko hän valmis antamaan todistajanlausuntoja isosta kasvarista haaveilevien bloggareiden hieman vastaanhangoitteleville puolisoille. Kyllä pitäisi nyt Kivikankaan ja Tuontiukkosen antaa minulle jotain provikkaa!






Kasvihuoneilmiö vaikuttaa myös laajemmalle: Luvassa lasihuussin viereen kasvimaa.
Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan hän, joka perustaa kasvimaata saviseen maahan, jossa on ennen ollut vuohenputkiarmeija, on joko hölmö tai tyhmä. Allekirjoittanut epäilee molempia. Saa katsoa, miten käy, mutta yritän tässä "joskussitten"-harmoniassani saada voimia muun muassa tästä artikkelista: 35 vuotta! Tuohon tähdätään ja olen jo rauhan tehnyt itseni kanssa siitä, että perustustyöt kuntoon edes kohtalaisesti, mutta silti tällaiset projektit vievät aikaa kukoistakseen. 






Pionipenkkikin pääsi kasvihuoneemme viereen. 2xShirley Temple ja 3xBowl of Beatyn juurakoita.






Ehkä vielä yski kuva?










Ostamani alppikärhökin kukoistaa omenapuun ympärillä...






Näh, juksasin vain, kuvassa on nimikyltin kuva. Mutta toivottavasti intoutuu kukkimaan.






Sitten erinäisiä "lupa odottaa"-kuvia.
Alla häthätää kyhäämäni penkki särkyneen sydämen juurakoille ja neljälle kaksi talvea sitten istuttamalleni ja itäneelle juhannuspionin pikkuriikkiselle taimelle. Todennäköisesti hosuin laittaessani ne penkkiin ja vielä sellaiseen, jossa varmaan vääränlaista multaa, mutta katsotaan, miten käy...















Tästä ei hajuakaan, mitä olen istuttanut.... mitähän mahtaa olla?






Ja vielä samanmoinen pihakuva. Joko tuli selväksi, että me likes!















Daalia-armeija kaipaa kotia ja yllä ametistitähtisilmä.


















Kesä, kärpäset ja loma! 
Taidanpa vähän istutella yrttejä ja siirtää chilipaprikat (en muista kumpia ovat kutkakin) vähän isompiin ruukkuihin. Tai sitten vaan köllötellä auringonpaisteessa!





torstai 6. kesäkuuta 2013

Hameen alle ja varmaan ihan reisillekin

Oho. Tulipas kertakaikkisen härski otsikko. Tällä kaikella hävyttömyyksien puhumisella tosin on ihan tarkoituksensa tai ainakin niin sanottu selityksensä. Ensimmäinen viittaa siihen, että kävin tänään illalla kurkkimassa akileijojen hamosen alle. Aika ihmeellisiä muotoja löytyy luonnosta, joka tällä hetkellä on varmaan viivästyneestä keväästä johtuen painanut jokun pikakelausnappulan hyvin syvälle, ehkä jopa jumiin asti.






Tämä piha jaksaa kyllä yllättää vaikka tässä on jo kymmenisen vuotta melkein itsekin tullut vaikutettua. En kyllä millään muista, että olisin tuollaisen vaaleanpunaisen akileijan missään nähnyt ennen...






Voi kesäilta kerrassaan, oli mukava latailla akkuja tonkien "rinnepuutarhaa" (hipsukoiden syy selviää pian), kannellen sinne kiviä ja istutellen itse kasvattamia (ja vähän postin minulle Viherpeukaloilta polkemia) taimia.






Että tällaista rinnettä olisi tarjolla.Tämä liittyy nyt tuohon reisille menemiseen, sillä vaikka nyt onkin ihan ok, niin todennäköisesti joko ensimmäisellä sateella tai kissan siitä kirmatessa on viritelmäni mullat ihan jossain muualla kuin pitäisi. Joka tapauksessa nyt tuo vasemmanpuolinen kyhäelmä ei ihan niin paljon pistä silmää tuossa rinteessä, vaikka kyllä se vieläkin on vähän kohmelo. No, kunhan (ehkä) nuo istuttamani yksivuotiset ja perennat tuosta juurtuisivat...






Kaukasiantörmäkukkaa ja loistotähdykettä (jos nyt oikein muistan) tuli Viherpeukaloilta kuusi kutakin. Sen lisäksi, että mullat varmaan valuvat pois, kasvaa kuitenkin ruohoa ja muita iloisia rikkakasveja tuolla ennen kuin perennat valtaavat ja todennäköisesti myös kasvit ovat liian lähekkäin ja mitähän muuta katastrofaalista. Mutta saa nähdä. 






Näistä itse kasvatetuista punahatuista pitäisi tulla loppukesän komistuksia.






Voi laiminlyöty esikasvatettu unikko!
Nupunkin hän on huomaamatta yrittänyt saada aikaan...






Puu-harkkoviritelmäpenkissä tosin itsekasvatetut ritarinkannukset nauttivat olostaan ja ripottelevat siemeniään sinne sun tänne. Kasvakaa ihan rauhassa! Ylemmällä lauteella tosin kellopeippi jostain syystä heitti henkensä talvella. 






Itsekasvatetuista ilahduttaa myös tämä petunia, jota olen sinne sun tänne ripotellut. 






Pistokaspelakuukin alkaa jo vihdoin kukkia. Siemenestä kasvatetut taasen vahvistuvat päivä päivältä.






Jottei menisi ihan onnellisen puutarhurin innostuneeksi kasvikuvailuksi, niin on niitä käärmeitä meidän paratiisissamme: Liljikset ovat sitten laiskuutani pääseet tekemään tuhojaan ja ällöyök-toukkiaan.






Tomaatit vieressä voivat tosin hyvin ja aitan vierustalla roikkuu pirtsakka yhdistelmä.











 Sitten ilokseni olen huomannut aikamoisen mukavan, mutta yllättävän seikan. 2011 pistin purkkiin omien juhannuspionien siemeniä ja olen antanut talonkulmalla olla. Edellistalvena jaksoin kaivaa purkit maahan, mutta viimetalvena uhohdin. Ja nyt heistä suurin osa itää! Tämä jos joku on mielestäni puutarhan projektiluontoisuutta ja pinnankasvatusominaisuutta kuvaava juttu.






Vielä näillä junioreilla on kyllä matkaa täysikasvuiseksi kaunokaiseksi...






Ja edelleen: osaako joku auttaa kertomalla kuka peijooni syö minun malvojani??





Tähtihyasintti (olikos se semmoinen...)






Kuuruohosta eli muistaakeseni Mooseksen hopearahasta, joista pari on intoutunut kukkimaan, odotan noiden siemenkotien muuttumista läpikuultaviksi hopearahoiksi...






Ja sitten vielä pari, jotka pitävät yleisöä jännityksessä. Ja turhaa noita putkien pikkuisia valkoisia kukkia parjataan ja pidetään rikkaruohoina. Symppiksiä hekin ovat!