*Haukotus* Täällä heräillään vähitellen talvihorroksesta nyt kun lämpötila nousi nollan paikkeille. Ennen kuin pääsen kevätfiilistelemään, pitäydytään hetki joulutunnelmissa. Cosmos Puutarhakaaos-blogista laittoi minulle tuossa aikaisemmin jouluisen haasteen, johon nyt vihdoin vastailen.
Lempijoulukukka: Amarylis, koska mummolla oli aina sellainen jouluna. Oma viimevuotinen yksilöni, jonka hylkäsin kesäksi puskan alle pihalle teki tänä vuonna vain piiiiitkiä lehtiä... Mutta selvisi kuitenkin!
Joululaulu, joka virittää joulutunnelmaan: Hmm... näitä on monia. Jostain syystä pakollisiin joululauluihin kuuluu Bing Crosbyn White christmas ja Let it snow.
Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä: Joulukuusi, se tekee joulun!
Joulun tuoksu: Sama kuin edellä, ei sitä voi joulukuusen tuoksusta karsia.
Haaste pitäisi lähettää eteenpäin, mutta oletan, että tarhureiden nokat ovat jo kääntyneet kohti kevättä. Täten kiitän kauniisti haasteesta ja jos joku kokee haluavansa vielä joulua fiilistellä, niin on tervetullut ottamaan haasteen vastaan.
Olu-Kissa joulufiiliksissä.
Sitten tuohon hyasinttiin. Joskus muinoin lapsena aina joulun aikaan siskon kanssa juoksimme karkuun huutaen "yäkyäkyäk", jos äiti oli hankkinut hyasintin kotiamme tuoksuttamaan. Olen ollut niin fiksautunut hyasintin jouluisuuteen, että olin ihan hämmentynyt tajutessani syksyllä, että niitähän voi istuttaa syyssipuleina ulos! Nyt saimme appivanhemiltani yhden hyasintin ja päätin, että nyt täytyy antaa sille uusi tilaisuus. Sitten sattui vastaan myös paikallisessa kaupassa -50% alennus joulukukista: eihän sellaista voi ohittaa! Nyt on sitten hyasintteja ikkunalaudalla, katsotaan tykästynkö.
On se kumma tämä tarhurin mieli: heti kun alkoivat niin sanotusti räystäät tippumaan kelin vaihtuessa suojan puolelle, oli ensimmäinen ajatus "ai niin, pian kukkivat tulppaanit". Puutarhalehtiä ja kasvihuonetarjouksiakin tuli tänään selailtua. No niin, vielä on pitkä matka, mutta keväinen tuulahdus sai syksyisen puutarha-burnoutin vaikuttamaan lähinnä puutarhatalvihorrokselta. Heti tuli mieleen, että mitenköhän pelakuut sun muut ovat selvinneet äitin autotallissa saatuaan kylmäkäsittelyn vintissämme ja että mitä sitä ensi keväänä istuttaisikaan... Pelakuista lisää kunhan käyn niitä moikkaamassa. Vakaasti olen päättänyt, että keväällä otan systemaattisen otteen tähän puutarhurointiin: Yksi tai kaksi asiaa kunnolla eikä vain närppimistä sieltä täältä.
Tästä on hyvä lähteä kohti uutta vuotta ja uusia kujeita.
Kiva, että olet heräillyt, PilviPulla! Kyllä se on kevättä ilmassa selvästi, kun talviunilta heräillään... ja tosiaan räystäätkin tippuu, onpa ihanaa.
VastaaPoistaMulla on identtinen amaryllis juurikin kotosalla, piiiitkät lehdet on tehnyt, mutta kukkanupusta ei ole tietoakaan. Viime kesän se vietti ulkona vaihtelevissa olosuhteissa, mutta lannoitetta se ei ole tainnut meillä olonsa aikana kertaakaan nähdä, liekö siinä osasyy kukkimattomuuteen.
Hauskaa, että annat yäkyäk-hyasintille uuden mahdollisuuden, heh. Mullakin se kuuluu kiinteänä osana jouluun, mutta mieluusti näkisin niiden kukkivan keväällä puutarhassa. En ole tosin saanut jouluyksilöitä kukkimaan kunnolla uudestaan, jotkut ovat tehneet ruukussa onnettomat lirukukkavanat – mutta en ole niitäkään koskaan lannoitellut tai muuten hoitanut hyvin.
Syysburnoutteja emme enää muistele, kevätburnoutit ovat ihan kohta edessä ;D Mutta siis hienoa, että olet taas kuvioissa, kerro pelakuukuulumisia, kun saat heihin yhteyden.
Ihana tämä kissa joulutunnelmissa :)
VastaaPoista