Pieniä puutarhaihmeitä!

Istutin viime syksynä mysteeripionin (lienee joku todella kerrottu kuolanpioni tms) purkkiin ihan piruttain. Joku olisi varmana kutsunut jo piipaa-auton ja sedät valkoisissa takeissa hakemaan, kun kastelin uskollisesti pelkkiä multaruukkuja ja juttelin niille, että joko kesällä 2013 jotain mullasta nousisi. Pionit kaiketi siis kehittävät ensimmäisenä kesänä juuret ja vasta seuraavana kesänä jotain nousee maanpinnalle. Noh, aamukierroksella eilenhuomasin, että jotain pilkistää mullasta! Voihan se toki olla rikkaruoho, mutta kaikin puolin olemukseltaan vaikuttaisi pionilta. Katsoo sitten, mitä siitä kehittyy... voisi olla lievästi nolohkoa hyysätä rikkaruohoa, mutta kyllä niittenkin täytyy antaa jossain kasvaa!

Toinen ihme onkin tämä hieman myöhäisherännäinen luumupuu, jonka jo luulin viime syksyn sateissa savimaan kuopassaan henkensä heittäneen. Sitkeä tyyppi on! 

Ensimmäisenä kesänään viime vuonna ostamani Tarjoustalon jalopionin juurakot eivät elähtäneet mihinkään suuntaan ja luulin niittenkin jo mädäntyneen paikoilleen. Nyt ovat riemastuneet kasvuun paikalla, johon paistaa noin puoleen päivään asti aurinko ja nuppujakin jo näkyy.

Kärhöjä vanhan omenapuun ympärillä, Piilu ja  Whrhzks...mikäli Nike. Todennäköisesti taas meni turha työ hukkaan, kun kuukahtavat siihen varmaan, mutta jos nyt edes yhden kesän kukoistaisivat. Tuohon ympärille kaavailin itsekasvattamiani tarharistikkejä ja kaukasian pitkäpalkoa. Vielä kun keksisi jonkun siistin renuksen tuohon, ettei nurmikko valtaa koko paikkaa (valtaa se kai kuitenkin...) Tuo omenapuukin itsessään on aika ihme, mutta siitä myöhemmin.

Angeligue ja/tai Foxtrot. Ihastuttavia! 

Kaavailin jo nostavani lainaa ja istuttavani paaaaaljon lisää tulppaaneja ensi syksynä.

Kestävät kauan, ovat valtavan isoja ja niin näyttäviä.

Rörsytiarella aloittelemassa kukintaansa, alkuperäinen kasvi oli yksi kirpputoritaimi, jonka jaoin.

Ja lisää tulppaaneja!

Äitini toi minulle Ruukista tuliaisiksi Lapin (?) vuokon.

Kyllä äiti tietää.

Patjarikko, ihan itse kasvatin! *Tarhuri röyhistää ylpeänä rintaansa*

Omenapuut kukkivat! 

Tässä alla kuvassa se kärhöpuu, alemmassa kuvassa oikealla. Koko puu on käytännössä ontto ainakin toisesta oksastaan, mutta kyllä se ihanasti kukkii ja hedelmät ovat ehkä ihan parhaita. Yhteensä vanhoja omenapuita on neljä: Ovat päässeet joskus vähän liian korkeiksi, mutta kyllä minä niistä niin kovasti tykkään. 

Jonkun kesän projekteja on talon ja tuon puuvajan maalaus...

Tätä lemmikkiä en raaskinut leikata nurmikkoa ajaessani...

Laukka aloittelemassa kukintaansa.

Jo riittää tämä höpinä! Aurinko paistaa ja on aika iskeä magnolia maahan... tai sitten vain ottaa aurinkotuoli ja nauttia kesäisestä säästä bikinit päällä, kun huomenna koittaa taas arki (ja mahdollisesti sateet, hyvä niin!)

Tulppaanien metamorfoosi

Ja taas se jaksaa tulppaaneista jankuttaa!

Tuossa töistä tullessani kävin taas ihanassa auringonpaisteessa tirkistelemässä, että mitähän on taas tämän päivän aikana tapahtunut. No, olin jo ottanut aiemmin auenneista ensimmäisistä angeligue-tulppaaneista kuvia ja olin silloin ollut hieman pettynyt vaaleaan sävyyn. Nyt kuitenkin punastelevat sen minkä kerkiävät! Kaipa sitä nyt tällaista amatööristelijää saakin posket punoittaen hävetä... toivottavasti jatkan yhtä nolostuttavia touhujani myös tomaattien satokauden aikaan!

Yllä sama angeliguen kukka parin päivän erolla. Tai olisikohan sittenkin foxtrottia? Sekaisin laitoin kumpaakin tuohon aitan edustan penkkiin, jossa muuten kasvaa palloesikot, jaloangervot, muutamia anemoneja ja tähkäkimikki.

Niin, ja toinen hämmentävä asia ovat nämä tulppaanit. Ovat siis samoja, kuin blue diamondin kanssa täällä kukkivat ballade liljatulppaanit. Eli mitähäh? Nyt on aloitteleva tarhuri ihan multainen sormi suussa pähkätessään, että mikähän vaikuttaa eniten näitten tulppaaneitten ilmiasun eroon. Tällä kertaa olen (melkein) varma, että se ei ole huono muisti istutuspaikoista, joka tekisi tepposet.

Kesäkukkia kurkistaa jo muutaman päivän jälkeen pata-elmukelmuvirityksen uumenista. Jotenkin sitä vaan on huomattavasti paljon intopiukassa näistä itse kasvattamista kesäkukista kuin niistä tarjoustalon 8kpl/5€ tyypeistä. No, kai niilläkin persoonattomilla on äiti ollut. Oikealla kasvihuoneen puutteessa viritelty entinen bussin lasi, joka oli aiemmin alakuvassa olevan kasvilavan päällä, mutta on nyt tomaattien kesäkoti ainakin alkuun. Purkkihärdelliä parhaimmillaan...

Vihdoin sitä sai myös aikaiseksi vähän noukkia kesäkuuruohon ja ruusunätkelmän taimia tuolta lavalta. Olivat jo sen verran isoja, että omiin purkkeihinsa pääsivät. Liekö liian aikaisin, se nähdään kohta. Olin myös aluksi ihan rikki, että tuli laitettua myös myskimalvaa omista siemenistä, mutta sitten tajusinkin, että eivät vietävät olleet penkissä talvehtineet. Miten ihmeessä tämä nyt on mahdollista?

Ja lisää purkkisulkeisia. Yli-inokkaasti liian aikaisin kylvetyt daaliat venähtäneena ja muutamia muita sovelluksia... Pitää varmaa  huomenna shoppailla lisää ruukkuja, on akuutti ruukkupula iskenyt. 

Ja minun ihka ensimmäinen kirsikkapuuni kukkii!

Luulin myös, että takapihan luumupuu oli heittänyt henkensä, mutta sittenkin näkyy vihreitä silmuja. Lieko Viherpihassa mainittu japanilaisten keksimä kikkakolmonen elmukelmulla auttanut järsityn reppanan pelastumiseen...

Syksyn odotusta...

Nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin. Minä odotan täällä sormet syyhyten syksyä ennen kuin kesä on ehtinyt edes kunnolla alkaa! Syyllisiä asiaan ovat nämä, joista olenkin jo kaahottanut moneen otteeseen aiemmissa jutuissani:

Elikäs takapihan paljon kytätyt tulpaanit riemastuivat kukkimaan eilen!

Blue diamond ja liljatulppaani ballade. 

Lisää näitä!

         

Nimettömästä pionistakin pukkaa jo nuppua. Mikähän hän lienee? Kukkii komealla kukalla aika aikaisin kesäkuun alkupuolella. 

Ja sitten seuraavat itsemurhakandidaatit kasvimurhaamossamme: magnoliat! 

Vasemmalla pikkupurkissa George Henry -niminen purppuramagnolia, jonka selviämisestä Suomen oloissa ei ole kuulema takeita, kertoi Kauppilan puutarhassa vierailijana ollut magnolia-asiantuntija. Samainen heppu sitten suositteli tuota toista - lajiketta en juuri nyt muista - joka kukkii parhaillaan Ruissalossa. Tuon pienen rääpäleen ajattelin pistää ruukkuun kasvamaan ja sitten talvettaa jossain suojassa. Isompi menee maahan jonnekkin suojaisaan paikkaan... piti ostaa ensin pienempi taimi, mutta kassalla huomasin, että oli väärää plaatua (valkoinen), menin vaihtamaan ja totesin, että kai sitä samoin tein voi tuollaisen ison rotkaleen ostaa... Oli hyvä helatorstain puutarhakierros! 

Sosiaalisesti konstruoituja tomaatteja ja muuta mukavaa

Otsikosta päätellen avasin tänään taas G-alkuisen, jo edesmenneen projektin kannet. Ja kah, taas muistui mieleen, että niinhän se meni, todellisuutta konstruoidaan sosiaalisesti ja tulkiten ympäristöä, eikä absoluuttisen objektiivista todellisuutta ole olemassakaan... siitä se idea sitten lähti, kyllähän tarhurinkin todellisuuskäsitys on hieman eriävä muiden havainnoimasta todellisuudesta.

 Miltä taimi todella näyttää...

Innokkasta ja taidotonta kotipuutarhuria (= lue minua) kuvailevista adjektiiveista usein omasta mielestäni tuo ensin mainittu on se olennaisin. Joskus kyllä jälkimmäinen pukkaa päälle vahvasti, tosin itse en sitä tietenkään tajua.

Miten tarhuri taimen näkee

Ikkunalaudallani kasvavat tomaatit ovat tietysti omasta mielestäni hyvin personifioituja (kutsutaan "häneksi") ja ne chillailevat hyvillä mielin auringossa omaten potentiaalin valtavalle tomaattisadolle (olen tainutkin joskus tästä todellisuuden erilaisesta tulkinnasta ennenkin mainita).

Noh, "todellisuudessa" tällaisia kummallisia kuningasajatuksia tulee ajellessa kotiin neljän ruuhkassa popcornia kuunnellen. Tuo ylempi taimi koki pienen työtapaturman laittaessani multaa lisää sen juurelle. Uskon kuitenkin vakaasti tomaattien uusiutumiskykyyn ja siihen, että se tuosta vähitellen virkistyy kasvattaessaan juuria. On siis jo nyt virkistynyt siitä, mitä oli pari päivää sitten. Muut taimet ovatkin enemmän ja vähemmän honteloita ruipeloita, vaikka ovat saaneet Vettä, Ravinteita ja lisää Multaa (se tärkein, eli kunnonValo puuttuu...).

Ja lopuksi pakollinen tulppaaninseuranta. Tänään en päässyt edes sisälle saakka töistä tultuani kun jo kiersin takapihalle näitä kyttäämään. Kai tuo lasketaan jo kukinnaksi?

Liljatulppaanitkin aloittelevat kohta.

Pinkkinä hohtava van Ejk.

Minä 2 - liljakukot 0

Ollakko vaiko eikö olla...

...siis vain paikallaan nauttien keväästä, joka pikkuhiljaa kääntyy kesäksi? Lupailin tuolla eilen facebookissa, että jos tulppaanini suvaitsevat tänään kukkia, istun koko päivän niitten vieressä ihailemassa kukkaloistoa. Juueivät kukkineet, joten lapio kauniiseen käteen ja kaivamaan savimaata uusien kokeilujen haudaksi!

Tämä oli ainut yksilö, joka odottamistani malttoi avata kukkansa. Varsinainen maaninen odotus koskee tosin noita alla olevia jotain kerrottuja tulppaaneja, joista olenkin tainnut jo muutamaan kertaan höpistä. Miten tuntuukin siltä, että tämä puutahastelu on samanlaista jännittynyttä odottelua kuin lapsilla ennen joulua? Lapsilla tosin helpompaa, kun joulu tulee kuitenkin nopeammin kuin puutarhurille ensimmäiset kukat tammikuun pakkasilla... Hieman on carpe diem -osaamisessa hiomista, mutta vaikkeivat nämä tulppaanit vieläkään suostuneet avautumaan, vietin rentouttavan hetken takapihalla puutarhakeinun katveessa nauttien aamuauringosta ja -kahvista.

No, kukkihan sitä muutamat muut tulppaanit. Nuo keltaiset ovat sellaisia kämmenen kokoisia! Niihin tosin ei minulla ole taas osaa ja arpaa, koska eivät ole minun istuttamiani... Ehkä hyvä niin?

Koska tulppaanit eivät suoneet minulle istu-ja-ihaile-päivää niin oli tartuttava tuumasta toimeen. Törsäsin taas kerran lauantaina Plantagenissa ja hankin neljä kärhönpoikasta. Mahtaa olla kuvassa kuolemaantuomittujen rivi? Savimaa ja mikään syvää multaa vaativa kasvi ei ainakaan minun kaivuuhauiksellani ja multarahastollani ole hyvä yhdistelmä.... mutta yrittänyttä ei laiteta.

Kaksi kärhöä saivat uuden kotipaikan vanhan omenapuun juurelta. Minä sitten kuoppaa kaivamaan (ei varmaan taaskaan tullut tarpeeksi syvä tai leveä...) puun viereen, koska jossain luin hienon kuvauksen siitä, miten kärhöt nätisti kipuavat puuta pitkin... Mutta kun sillä puulla on juuret! Ja juuret ovat tiukassa savimaassa! No, kaksi kärhöä pääsi nyt lecasoralla salaojitettujen kasvukuoppien huomiin (en ottanut kuvia, ovat vielä muovireunuksineen rumia ilman kivetystä ja haketta) Katsoo sitten, miten käy. Kaksi muuta pitäisi sijoittaa toisen omenapuun juurelle. 

Sitten vielä muita keväthavaintoja. Suurimmaksi osaksi ruusut ovat lähteneet kasvamaan. Valitettavasti seinustan penkki tarvitsee aika akuutisti reunustaa, koska kovien sateitten aikana multaa huutoutui rutkasti pois kohopenkistä.

(Aro?)vuokko. 

Jaoin noita vähän viime vuonna, joten pikkuisen aikaa menee, jotta pääsevät runsaaseen kukkaan.

Näistä olen ihan hirmuisen ylpeä. Kyseessä siis viime vuonna siemenestä kasvattamani patjarikko, jonka epäilin moneen otteeseen kasvatusvaiheessa menehtyneen todella pienenä reppanana. Iskin sitten selvinneet taimet hätäpäissäni tällaiselle noin puolen metrin kaistaleelle kukkapenkin reunustalle ja nyt ovat niin reippaita että. Kukkiakin olisi pian luvassa. Ehkä siis täytyy vaan uskoa, että noista ruipeloista tulee vielä jotain!

Pakollinen pelakuukuva... ovat nyt suurin osa ulkona olleet peitoilla ja ilman pari viimeistä yötä. Nyt luvataan noin kolmea astetta, joten asettelin ulos jääneet peitteiden alle (jotain harsoa, en tarkkaan muista mitä). Rikoo on riskillä ruma, vai miten se nyt menikään....