lauantai 5. toukokuuta 2012

Taas alkaa se aika vuodesta...

... kun saa roudata purkkeja ulos-sisään-ulos-sisään... Alla näkyvät pelargonit ottamassa aurinkoa terassin pöydällä. Vielä en raaski heitä ulos jättää öiksi edes peitettynä, mutta ovat jo kylmälle verannalle saaneet muuttaa. Ainoana probleemina se, että ei tuota tilaa ole missään mitenkään liikaa. Suunnitelmissa vihdoin myös koulia taimia isompiin purkkeihin, kun töitten jälkeen on ollut niin naatti, ettei oikein ole saanut mitään tehtyä... Aika muutaman kerran jo viime vuonna taimia ja nyt pelakuita kiikuttaessani olen hokenut mielessäni, että voi jospa olisi se kasvihuone!




Lupauksia tulevasta: Mårbacka tulpan.






Plantagenin riippapelargoni availemassa kukkaansa. Upea, ihan kuin ruusu. 
Riipat asustelevat yhdessä miljoonakellojen kanssa samassa purkissa ja pääsevät kesällä maitotonkan nokkaan kumpainenkin yksilö.






Angel's eye bicolor, vähän yläviistosta. Kertakaikkisen reipas ja kukatkin kestävät vaikka kuinka pitkään. Vielä en ole edes joutunut nyppimään.






Sitten eräs vapunpäivän saavutuksistani (jos näin voi sanoa...) eli ruusupenkki. Kuten jo taisin tuolla mainita joskus aiemmin, kakkukoristeruusujen takia ostin kuusi Peace-ruusun tainta Plantagenista. Siis olin itse tehnyt ko. ruusuja kakun päälle ja nähnyt muilla, joten pitäähän se livenäkin hankkia! Tässä seinustalla oli ennen tomaatteja ollut muutamana kesänä, mutta yltiöoptimistina ajattelen saavani sen kasvihuoneen, joten tämä paikka sopii mainiosti ruusuille: aurinkoinen, lämmin ja suojaisa. Nyt vaan hädissäni pohdin, että onko kasvualusta sopiva näille krantuille ryhmäruusuille, istutinko oikein ja, ja, ja.... Kesällä kehitän tuohon kohopenkkiin jonkun reunustan, ideoita otetaan vastaan.






Päivän vinkkinä sanottakoot, että kyllä kunnon puutarhajyrsin on kyllä kelpopeli näissä hommissa. Ajattelin toistamiseenkin valjastaa ukkelini sillä ajelemaan ja möyhimään minulle erilaisia kukkapenkin paikkoja... kun tämä savimaa ei ole mikään käsinkaivajan suosikki. Tuossa pussissa könöttää Viherlassilasta hamstraamani tarjous 5-back Pink Peace-ruusuja, kun tuonne sekaan vielä mahtuu. Ainut ongelma on, että  olisin tarvinnut vain kolme ja nyt on kaksi ylimääräistä... no, kai ne tuonne sekaan tai muualle saa laitettua.






Erilaisten tulppaanien aukeamista olen odottanut jo tammikuusta saakka kuin joulua konsanaan. Pitkä odotus vain, mutta tässäkin kehittää itseään muistaakseni Blue ballade... tai sitten jotain ihan muuta! Mutta nyt sataa, joten ensin vähän narsisseja, valkovuokkoja ja muita horsmia taiteilemaan huomisen kakun päälle, sitten taimipurkkihommeleihin.

Ps. Onko jollain pasuunakukkaa tai keijunliljaa? Nuo ovat myrkyllisiä (okei, onhan paljon myrkyllisiä perennojakin pihamaa täynnä), joten onko teillä kokemuksia yhtälöstä kissat+myrkylliset kasvit? Muutenkin ko. kasvien kasvatuksesta otetaan vinkkejä vastaan, visioin jo, että yhtäkkiä minulla on mahtava pasuunakukkapuu... as if!

3 kommenttia:

  1. Olipa ihana postaus, sai taas hengen virtaamaan työstä nuupahtaneeseen sieluun ja kroppaan!

    Tuo edestakaisin-kanniskelu on niin tuttua täälläkin, vaikka on se kasvihuone :o Olen tarkastanut tulevan yön sääennusteen teksti-tv:stä, ja jos on luvassa kolme astetta tai alle, niin olen kanniskellut kellariin ne kymmenkunta tarjotinta ja irtopurkit päälle - ja aamulla kiireesti kaikki takaisin.

    Oikeaan, isompaan kasvihuoneeseen hankkisin varmasti jonkun lämmityssysteemin, mutta tuohon 2,5 neliön yksiöön en ehkä viitsi. Saattaisihan tuollainen viileä yö mennä vaikka parin ison kynttilälyhdyn varmistuksella, mutta kun kasvamassa on jonkin verran juuri niitä viileälle nyrpistäviä lajeja, niin varminta on suorittaa kanto-operaatioita.

    Pelargonisi ovat mahtavan kauniita, kerrassaan. Ja ruusupenkistä tulee jokatytön unelma, olen varma.

    Siitä reunuksesta on kiva kuulla ehdotuksia, samaa asiaa täälläkin kroonisesti pohdiskellaan.

    Ruusujen kanssa sopii mielestäni hyvin esimerkiksi metalli (rauta), kuten naapurin ruusutarhurin ratkaisut osoittavat. Ja paju olisi aikas romanttinen, sellaisen punontaohjeen näin juuri hollantilaisessa lehdessä. Ei näyttänyt vaikealta, eikä käsistään taitavalle varmasti olekaan.

    Pasuunakukasta vielä sen verran, että mulla kasvoi ruukussa sellainen monta vuotta. Talvehditin sitä kellarissa, se kasvoi noin naisenmittaiseksi. Lannoitin sitä varmasti liian niukasti, kun kasvusto jäi aika pieneksi, mutta kukkia tuli kyllä joka kesä. Päästin hänet sitten lopulta ns. vapaaksi :)

    Mutta myrkyllisiä kasveja en ole koskaan karttanut lasten tai koirien takia. Syödyt määrät pitää yleensä olla aika suuria, että siitä olisi haittaa, eikä meillä lapset ole muutenkaan ylimääräisiä kasvinlehtiä suuhunsa pyrkineet laittamaan - hyvä, kun ne oikeat kasvikset siitä lautaselta, heh.

    Ja eläinten osalta uskon, että eläimillä on kyky olla syömättä kasveja, joista ne eivät ole varmoja. Näin ovat ainakin tehneet kaksi koiraani, jotka kyllä ovat ratustelleet pihalla heinää, mutteivät mitään muita kasveja.

    Olipas pitkä vastaus, mutta niin oli kiinnostavia aiheita!

    VastaaPoista
  2. Hyvä vaan, jos jotakuta elähdyttää päivitykseni:)

    Kiva kuulla vähän kokemuksia pasuunakukasta. Vielä en ole kahdessa viikossa omaani edes ehtinyt isompaan ruukkuun vaihtaa saat purkittaa muita taimia. Perjantaina oli pakko iskeä maahan pari perennaa ihan vaan vastapainoksi sille, että mateli kotiin 8-16 ihmisten kanssa samaan aikaan autoletkassa...

    Paju on hyvä vaihtoehto, täytyy näperrellä (tai vaan oikaista ja ostaa sellainen reunus). Pitää kuitenkin tuota penkkiä vielä vähän korottaa, jotta ovat ruususet tarpeeksi syvällä).

    Ja geranium sinunkin päivityksesi saavat täällä ruudun toisella puolella kovast kevätmielelle!

    VastaaPoista
  3. Heh heh, kyllä parilla perennan istutuksella saa kummasti ruuhka-angstit talttumaan :) Jos Suomessa olisi lempeä talviaika, niin puutarhat olisivat muutamassa vuodessa viidakoita kaiken puretun pääpuristuksen voimasta...

    VastaaPoista