Tässä se on. Kaikessa komeudessaan, meidän puutarhan vesiaihe. Tuo kannonrotjake on tuosta savimaasta käsin kaivettu (lue, ukkeli sen siitä vimmoissaan rautakangen kanssa kaiversi viime kesänä). Mitäpä tuohon pykäisi... aamuaurinkoterassi suunnitteilla, ehkä joku oikeakin vesiaihelampilätäkkö ja sitten pitäisi laittaa tämän puolen nurtsi uusiksi. Tai siis ylipäätänsä laittaa nurtsi.
Dodih, kukkiihan ne!
Tässä edellisen postauksen pureskeltu tulppaaninnuppu avoimena. On se sitten sitkeä, vaillinaisenakin avautuu ja kukkii parhaimpansa mukaan. Siinä elämänohjetta itse kullekkin. Alla vielä hyvälle mielelle saavia kevään etenemisen kuvia. Miten sitä tuollaiset pikkuiset alut saavatkaan puutarhurintumpelon innostumaan!
 |
| Kirsikkapuu |
 |
| Lehtosinilatva |
 |
| Pioni Jee! |
Sieltä se liljakukko kurkistelee!
Heh, vesiaihehan on hieno, heijastaa taivaan pilviä ja sineä ihan oikealla tavalla. Aamuaurinkoterassi ja vesiaihe kuulostaa ihanalta suunnitelmalta.
VastaaPoistaKannon kanssa on saanut varmasti käyttää perinteistä "suo, kuokka, !"€%%"&" ja Jussi -asennetta, karmea jytkylä se on ollut käsin taltutettavaksi! Ehkä kanto voisi jäädä muistomonumentiksi hauiksen voitosta? Onhan se ihan komea objekti...
Suunnitelmia, suunnitelmia, suunnitelmia.... niitä on paljon, mutta viime viikolla on työ alkanut häiritä harrastamista! Jossain puutarjaohjelmassa sanottiinkin, että puutarha on kaunein tammi-helmikuussa, jolloin se kukoistaa vain puutarhurin mielessä :)
VastaaPoistaJa kyllä oli tosiaan hatunnoston arvoinen suoritus tuo kannon ylöskaivaminen rautakangella. Muutama kirosana ja vähän "voiteluöljyä" kyllä kului... luulen tosin, että ylöskaivaja haluaa polttaa tuon kannon rituaalisesti, ettei muistuta agressioista :D
Moikka! Sinua onnisti Fiskarsin arvonnassa, laitatko minulle sähköpostia kujeitaryytimaalla (at) gmail.com niin postitan palkinnon. :)
VastaaPoista