Se on alkanut. Taas. Eli jokavuotinen taistelu liljakukkoja vastaan. Viime sunnuntaina aurinkoisella navetan seinustalla olin pers pystyssä tonkimassa liljojen asuinsijoja. Uhrien lukumäärä viisi. Siis lilojen alkujen juurilta maan kuopsutuksessa löydettyjen ja kukkapenkin reunuskivetyksellä saappaan alle uhrattujen liljakukkojen lukumäärä.
Liljakukkoja listiessäni pohdin, onko tämä nyt sitten oikein. Kukkien kauneuden tähden tuhotaan elämää. Sama koskee muita tuholaisia ja vastaavia. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en intoile asiasta suuntaan enkä toiseen - lukuunottamatta sellaista perus eläinempatiakykyä - mutta tosiaan kukkojen sirittäessä hädissään tuli vähän syyllinen olo... mutko, mutko ne liljat ovat niin nättejä! Penkistä nousee krookuksia, liljan alkuja ja näemmä yksi jaloritarinkannuskin.
Tässä eräs, joka nauttii keväästä eikä ota paineita asioista. Mitä nyt pisteli poskeensa lähes kokoisensa vesimyyrän tässä eräänä päivänä. Hän on siis meidän Olu. Heille, jotka kissojamme kummastelevat, tiedoksi, että kissat ulkoilevat vain päivisin täällä maalla suurten teiden tietämättömissä. Ja kyllä, moraalinen pohdinta ulottuu kyllä myös lintuihin, hiiriin ja muihin saaliisiin.
Jottei mene jutut ihan synkistelyksi, tässä muutama kevätkuva, jotka kerkesin perjantain kunniaksi ottamaan. Olen aloittanut uudessa harjoittelupaikassa ja toimistotyöaika kyllä vähentää tehokkaita puutarhatunteja... Kuten eräs opettajakollegani (kun satun sijaisena olemaan) totesi: "Vielä kun joku tajuaisi maksaa sinulle puutarhassa puuhastelusta." Niinpä. Tänäänkin jäin risteilyleskeksi ja päätin lähteä shoppailemaan... P-kauppaan, josta mukaan tarttui kahden euron perennoja, pasuunakukka (päähänpisto, jonka sain vähän aikaa sitten, en tosin tiedä miksi: kaikki vinkit otetaan vastaan!) ja kuusi peace-ruusua. Noita jälkimmäisiä olen haaveillut niin kauan, kun näin Purppurahelmen kakkublogin sivussa sen kuvan ja kakkumestari Mansikkamäen Eben sokerimassaruusuja. Itselläkin ne ovat tähän asti olleet vain kakkujen päällä täällä ja täällä.
Tulppaanit ja laukat alkavat vähitellen kasvaa... tai eivät vähitellen, jättilaukat venähtävät pituutta monta senttiä aurinkoisena päivänä. Kevät on hienoa aikaa!
Joistakin tulee outoja ihan vaan itsestään ja joitain käy joku nakertamassa.
Vasemmalla tulppaanien kavereina tulikukkaa, jotka näyttävät selvinneen talvesta.
Ehkä jo huomenna kukkivat tulppaanit?
Muutaman päivän on jo ensimmäiset kukkiaan vilautelleet. Näistä, niistä liljakukkojen nakertamista liljoista ja yksistä uskollisista pioneista en kyllä ota mitään krediittiä: Ovat paikallaan olleet niin kauan kuin muistan ja varmana paljon aiemminkin...
Kertakaikkisen terhakka kääpiöjaloangervon alku.
Huokaisen helpotuksesta, kun nämäkin ovat talvesta selvinneet.
Sinivuokotkin ovat innostuneet kukkimaan viime päivinä.
Kasvilavojen päälle virittelin tällaiset mahdollisesti vanhat bussin ikkunat. Lavoille laittelin vaikka mitä perennoja, nyt juuri ei voi tarkistaa muistiinpanoista, kun kissa torkkuu sylissä. Tämä on vähän kokeilu, joten raportoin myöhemmin kasvilavajuttujen toimivuudesta.
Lidlistä kurjenmiekkoja, taustalla samaisesta puljusta syysleimu.
Viime sunnuntaina iski hortonomi ja oli pakko istutella myös daalioita, laukkoja, anemoneja, gladioluksia sun muita esikasvatukseen isoihin ruukkuihin.
Syksyiset pelargonin pistokkaat siirsin jo kylmähkön verannan ikkunalaudalle, joka vanhan talon ikkunalautana ehdottomasti kaipasi pelakuita. Siinä nuo sitten jurottavat. En tosin tiedä kumpaa, lämpövaihtelua vai sitä, että uhrasin ne ensimmäisinä verannalle, kun eivät ole erikoisia eivätkä ole mitään maksaneet. No, toivottavasti en ihan niitten itsetuntoa tuhonnut vaan jaksavat kesällä kukkia.
Tässä tulevan kasvihuoneeni perustukset ja Rusina-kissa.
Kasvihuone tulee "sitten joskus" vaikka kovin hetinytpianjustkohta sen haluaisin.
 |
| Wiiru |
Olu nautiskelee kissanminttupenkin antimista. Kyseessä ei ole hautakumpu tai intiaanien vanha hautausmaa, vaikka vähän epäilyttävältä vaikuttaakin. Viime kesänä istutettuani siihen taimet kävi joku naapurin kissa nukkumassa varmaan yönsäkin tuossa penkissä, kun omat katit ovat sisällä ja niin laossa olivat kaikki kukat. Niin, ja on meillä vielä neljäskin kissa, Elle. Olu ja Elle ovat siskoksia.
Tässäpä tämä. Huomenna olisi tarkoitus muutamat perennat kaivaa multiin, siirtää pari juttua ja nautiskella viikonlopusta. Työrytmi vaatii vähän totuttelua ja nyt viikonloppuna onkin mahtavaa päästä rauhassa pistämään elämänlankoja ja astereita isompiin purkkeihin ynnä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti