lauantai 28. huhtikuuta 2012

Vesiaihe ja sinnikkäitä tulppaaneita




Tässä se on. Kaikessa komeudessaan, meidän puutarhan vesiaihe. Tuo kannonrotjake on tuosta savimaasta käsin kaivettu (lue, ukkeli sen siitä vimmoissaan rautakangen kanssa kaiversi viime kesänä). Mitäpä tuohon pykäisi... aamuaurinkoterassi suunnitteilla, ehkä joku oikeakin vesiaihelampilätäkkö ja sitten pitäisi laittaa tämän puolen nurtsi uusiksi. Tai siis ylipäätänsä laittaa nurtsi.



 


Dodih, kukkiihan ne!




Tässä edellisen postauksen pureskeltu tulppaaninnuppu avoimena. On se sitten sitkeä, vaillinaisenakin avautuu ja kukkii parhaimpansa mukaan. Siinä elämänohjetta itse kullekkin. Alla vielä hyvälle mielelle saavia kevään etenemisen kuvia. Miten sitä tuollaiset pikkuiset alut saavatkaan puutarhurintumpelon innostumaan!


Kirsikkapuu 


Lehtosinilatva


Pioni Jee!








Sieltä se liljakukko kurkistelee!

Puutarhastelun moraalisia ongelmia ja muita pohdintoja

Se on alkanut. Taas. Eli jokavuotinen taistelu liljakukkoja vastaan. Viime sunnuntaina aurinkoisella navetan seinustalla olin pers pystyssä tonkimassa liljojen asuinsijoja. Uhrien lukumäärä viisi. Siis lilojen alkujen juurilta maan kuopsutuksessa löydettyjen ja kukkapenkin reunuskivetyksellä saappaan alle uhrattujen liljakukkojen lukumäärä.






Liljakukkoja listiessäni pohdin, onko tämä nyt sitten oikein. Kukkien kauneuden tähden tuhotaan elämää. Sama koskee muita tuholaisia ja vastaavia. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en intoile asiasta suuntaan enkä toiseen - lukuunottamatta sellaista perus eläinempatiakykyä - mutta tosiaan kukkojen sirittäessä hädissään tuli vähän syyllinen olo... mutko, mutko ne liljat ovat niin nättejä! Penkistä nousee krookuksia, liljan alkuja ja näemmä yksi jaloritarinkannuskin.






Tässä eräs, joka nauttii keväästä eikä ota paineita asioista. Mitä nyt pisteli poskeensa lähes kokoisensa vesimyyrän tässä eräänä päivänä. Hän on siis meidän Olu. Heille, jotka kissojamme kummastelevat, tiedoksi, että kissat ulkoilevat vain päivisin täällä maalla suurten teiden tietämättömissä. Ja kyllä, moraalinen pohdinta ulottuu kyllä myös lintuihin, hiiriin ja muihin saaliisiin. 






Jottei mene jutut ihan synkistelyksi, tässä muutama kevätkuva, jotka kerkesin perjantain kunniaksi ottamaan. Olen aloittanut uudessa harjoittelupaikassa ja toimistotyöaika kyllä vähentää tehokkaita puutarhatunteja... Kuten eräs opettajakollegani (kun satun sijaisena olemaan) totesi: "Vielä kun joku tajuaisi maksaa sinulle puutarhassa puuhastelusta." Niinpä. Tänäänkin jäin risteilyleskeksi ja päätin lähteä shoppailemaan... P-kauppaan, josta mukaan tarttui kahden euron perennoja, pasuunakukka (päähänpisto, jonka sain vähän aikaa sitten, en tosin tiedä miksi: kaikki vinkit otetaan vastaan!) ja kuusi peace-ruusua. Noita jälkimmäisiä olen haaveillut niin kauan, kun näin Purppurahelmen kakkublogin sivussa sen kuvan ja kakkumestari Mansikkamäen Eben sokerimassaruusuja. Itselläkin ne ovat tähän asti olleet vain kakkujen päällä täällä ja täällä.






Tulppaanit ja laukat alkavat vähitellen kasvaa... tai eivät vähitellen, jättilaukat venähtävät pituutta monta senttiä aurinkoisena päivänä. Kevät on hienoa aikaa!









Joistakin tulee outoja ihan vaan itsestään ja joitain käy joku nakertamassa. 
Vasemmalla tulppaanien kavereina tulikukkaa, jotka näyttävät selvinneen talvesta.





Ehkä jo huomenna kukkivat tulppaanit?





Muutaman päivän on jo ensimmäiset kukkiaan vilautelleet. Näistä, niistä liljakukkojen nakertamista liljoista ja yksistä uskollisista pioneista en kyllä ota mitään krediittiä: Ovat paikallaan olleet niin kauan kuin muistan ja varmana paljon aiemminkin... 






Kertakaikkisen terhakka kääpiöjaloangervon alku. 
Huokaisen helpotuksesta, kun nämäkin ovat talvesta selvinneet. 











Sinivuokotkin ovat innostuneet kukkimaan viime päivinä.





Kasvilavojen päälle virittelin tällaiset mahdollisesti vanhat bussin ikkunat. Lavoille laittelin vaikka mitä perennoja, nyt juuri ei voi tarkistaa muistiinpanoista, kun kissa torkkuu sylissä. Tämä on vähän kokeilu, joten raportoin myöhemmin kasvilavajuttujen toimivuudesta.






Lidlistä kurjenmiekkoja, taustalla samaisesta puljusta syysleimu.
Viime sunnuntaina iski hortonomi ja oli pakko istutella myös daalioita, laukkoja, anemoneja, gladioluksia sun muita esikasvatukseen isoihin ruukkuihin. 









Syksyiset pelargonin pistokkaat siirsin jo kylmähkön verannan ikkunalaudalle, joka vanhan talon ikkunalautana ehdottomasti kaipasi pelakuita. Siinä nuo sitten jurottavat. En tosin tiedä kumpaa, lämpövaihtelua vai sitä, että uhrasin ne ensimmäisinä verannalle, kun eivät ole erikoisia eivätkä ole mitään maksaneet. No, toivottavasti en ihan niitten itsetuntoa tuhonnut vaan jaksavat kesällä kukkia. 






Tässä tulevan kasvihuoneeni perustukset ja Rusina-kissa. 
Kasvihuone tulee "sitten joskus" vaikka kovin hetinytpianjustkohta sen haluaisin.



Wiiru





Olu nautiskelee kissanminttupenkin antimista. Kyseessä ei ole hautakumpu tai intiaanien vanha hautausmaa, vaikka vähän epäilyttävältä vaikuttaakin. Viime kesänä istutettuani siihen taimet kävi joku naapurin kissa nukkumassa varmaan yönsäkin tuossa penkissä, kun omat katit ovat sisällä ja niin laossa olivat kaikki kukat. Niin, ja on meillä vielä neljäskin kissa, Elle. Olu ja Elle ovat siskoksia. 


Tässäpä tämä. Huomenna olisi tarkoitus muutamat perennat kaivaa multiin, siirtää pari juttua ja nautiskella viikonlopusta. Työrytmi vaatii vähän totuttelua ja nyt viikonloppuna onkin mahtavaa päästä rauhassa pistämään elämänlankoja ja astereita isompiin purkkeihin ynnä muuta. 

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kukei kevätpäivän piristykseksi

Viikonloppu etenee tässä aika peruskaavalla: kakku, kukka, kakku, kukka... Tässä vähän vahingossa ostamani uudet pelargoni-kaverini, kun tuossa torstaina ihan vahingossa ajoin Plantageniin. Niin nätisti siellä kukkivat, ovat jotain riippapelargoneja olevinaan (aikas jämäköitä siihen nähden) ja pakko ne oli mukaan ottaa...





Ja tässä edellisessä postauksessa murehtimani Angel's eye... en raaskinut katkoa, kukkikoot reippaana!




Tomaattidisko.









Lidlistä ystävänpäivän tienoilla hankitulle perhoskämmekkäorkidealle meinasi käydä huonosti jo ekoina päivinänsä: Kissat hieman kisailivat ikkunalaudalla ja humps, niin oli orkidea maassa. Minä tietysti hädissäni kukkaa takaisin keppoon haalimaan, mutta otti jotenkin nokkiinsa, kun juuret alkoivat huonoksi menemään. Orkideapeukaloa minulla ei ole, joten joidenkin ohjeiden mukaan siirsin hieman varjoisampaan, suihkuttelen usein ja pidän sopivan kosteuden, jotta jaksaisi uusia juuria kasvattaa... Nyt näyttää siltä, että ihan virkoamaanpäin on, vaikka kaksi alimmaista lehteä on ihan keltaiset. Vihertyneiden ja uusien juurien lisäksi kasvattaa jotain tällaista kukkavanastaan ja vanhat nuput eivät ole auenneet: Ihan kuin uutta kukkavanaa keskeltä vanhaa työntäisi. En tiedä, onko kuolonkorinaa, mutta toivotaan, ettei.





Tässä minä näen metrisen runsaasti kukkiavan runkoverenpisaran, en tiedä teistä.
Edellisissä tomaattikuvissa oli selkeästi valtava tomaattisato.
Ai miten niin puutarhaintoilu vääristää havainnointikykyä?





Toivottavasti aurinko kurkistaa huomenna niin ehkä saisi jonkun tulppaanin kukkimaan.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Sydän särkyy näin keväisin...

Oi ja voi. Angelseye Bicolor -pelakuuni puskee nuppuja. Lueskelin tuolla puutarhanetin puolella, että niitä pitäisi vielä huhtikuussakin nyppiä pois, jotteiva ime kaikkia kasvin voimia. Mutkumutku kukkia on jo kauan odotettu, joten eikö yksi voisi vähän riehaantua? Enkelinsilmät olivat kuitenkin jo ostettuina 15-20cm puolivalmiita, eivätkä ihan pistokkaita, joiden pitäisi vielä kasvaa. Mitä ihmettä näitten kanssa tekee?






Ostin näitä enkelinsilmäpelargonioita Viherlassilan pelargonipäiviltä. Silloin tarttui mukaan myös Mårbacka tulpan vaaleanpunainen x3 ja kolme riippapelargonia, joiden varsinaista nimeä en sitten tietenkään muistanut laittaa innoissani ylös... Sairaus tämä on! 






Mutta siis mitäpä tehdä noille nuppusille? Pitäisi istuttaa varmaan suurempaan ruukkuun yhteen nämä kolme innokasta tainta, mutta vähintään kuukausi menee vielä, että pääsevät pihalle. Ja tuo tila tuppaa olemaan vähän rajattu; Työpöytä ja vähän ruokapöytäkin muuttuneet simsalabim kukkapöydiksi. Ja nyt vielä elämänlankakin alkoi ihan muutamassa päivässä itää turvebriketeissä, niin taas on potteja tiedossa lisää...






Kirsikkatomaatti Tiny Tim porskuttaa tyytyväisenä, osa halppiskasvivalon avustuksella vähän kauempana ikkunasta. Kaikki itivät ja nyt olen hieman hämilläni, että minne ihmeeseen lykkään kaikki 20+ tomaatintainta. Itselleni kun pari kolme amppeli- tai ruukkuversiota riittäisi. Kaveritkin ovat varmaan kyllästyneitä, kun jatkuvasti kyselen, haluaisivatko tällaisen tomaattiottolapsen.






Vielä pari otosta pellolla pyörivästä peuraperheestä. Kahdella viimevuotisella vasalla (?) on pikkuiset sarvet... sama porukka pyöri nurkilla viime vuonnakin muun muassa popsimassa omppuja puutarhastamme.  Sitten on vielä joku kahden peuran poppoo, joka aina joskus näkyy.






No, ei noista hirveästi selvää saa, mutta onpahan luontoiltaa. Mukavia symppiksiä ovat muuten, mutta toivottavasti jättävät pikkuiset luumu- ja kirsikkapuut sekä tulppaanireppanani rauhaan! Muuten, viherpihan yhden kolumnin innoittamana koetin vielä tehdä vähän myöhäistä hengenpelastusta takapihalla olevalle luumupuullemme: Japanissa ovat kuulema keksineet, että kun puusta tuhotaan kaarna se kuoleekin kuivuuteen. Eli vaikka vauriot pitäisi paikata mahdollisimman nopeasti, kävin nyt kostuttamassa ja elmukelmuttamassa vähänkalutun luumupuun rungon... katsoo sitten, miten reagoi kasvukaudella tähän yritykseen vai saanko vain valmiiksi kaivetun ja mullitetun paikan daalioilleni kuolleen karahkan ympärillä.



perjantai 13. huhtikuuta 2012

Liiterin kukkahamsteri

Oivoi. Rahat meni, mutta reissu kannatti. Eilen oli paikallisessa Lidlissä tullut myyntiin kukkasipuleita ja perennojen juurakoita. Viimevuoden vastaavista hankinnoista intoutuneena tein sitten pyhiinvaelluspyöräilyn kukkatiskille ja hamstrasin kassit täyteen mm. syysleimua, jaloangervoa, kuunliljoja, gladiouluksia, liljoja ja kurjenpolvia... Ihan kuin niitä ei olisi jo tullut tarpeeksi aiemmin hankittua!

Mitäs luulette, toimiiko ei-niin-biologisesti-uskottava suunnitelmani: Istutan ihan sikapaljon liljoja, jotta liljakukot eivät jaksa syödä kaikkia! No, pian alkaa taas taistelu ja massamurha minä vs. nuo vietävät punaiset liljannakertajat...

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Ilonhihkaisuja ja ärrinpurria

Seuraa päivitys, joka sisältää paljon harmaata maata ja pikkiriikkisiä kukkaisenalkuja. Tuulesta huolimatta välttelin kaikkea vähänkään järkevää ja pyörin kameran kanssa pihalla tarkastelemassa pääsiäisenä poissaollessani tapahtuneita muutoksia.






Kasvitieteelliset (?) tulppaanit ovat ihan reippaina innostuneet kasvamaan. Lajeista ei tarkkaa muistikuvaa, koska heittelin sellaisen tulppaani mixin sipuleita sekaisin. Katsoo sitten kun kukkivat - jos kukkivat.





Hankin myös kasan muitakin tulppaaneita... miten voi olla niin lahopää, ettei ihan tarkkaan muista, mitä laittoi minnekin? Aitan edessä pilkottaa jo pikkiriikkisen Foxtrottia ja Angeligueta, muuten jossain on jotain liljatulppaaneita, jotain violetteja sekä kai jotain muutakin. Note to self: Kirjoita ylös mitä lykkää minnekkin!





Ou jee! Vähän liian varjoisasta syksyllä pelastamani/siirtämäni pikkutöyhtöangervot ovat kaikki lähteneet   kasvuun kuten myös Bauhausin ale-alemyynnistä selkä vääränä raahaamani päivänliljat. Voikos olla mukavampaa, kuin tuollainen helakan vaaleanvihreä harmaassa maassa?






Sitten vähän niitä ärrinpurreja... Puput ja peurat on tosi kivoja joo, mutta voisivat silti jättää istutusraukkani rauhaan. Talviot on kaikki mutusteltu omenapuun juurelta ja myös tulppaanit ovat kelvanneet. Myöskin kuokkalan luumupuu kituu ensimmäisenä talvenaan peuran hampaitten jäljiltä... kirsikassa on onneksi vahvasti silmuja, mutta sitäkin on luonnollisesti vähän leikelty.






Ja sitten toinen huolenaihe, jonka nimeä en juuri nyt muista.... kyseessä siis sellainen korkea keltainen perenna, joka pentele leviää aika vahvasti. Häthätää tyrkkäsin pariinkin penkkkiin ja nyt puskee ihan joka paikkaan alkujaan. Huolihan tästä tulee, että valtaako kaikki paikat. No, pitänee siirrellä maan sulettua omaan rauhaansa rinteeseen.





Ruoho on tosiaan vihreämpää aidan toisella puolella... (pelto tosin mieltäylentävän harmaa)





Toinen oujee-juttu oli pioneiden heräily: Bauhausista muutaman ostin tähänkin viime syksynä ja sitten samassa rivistössä on jotain tarjoustalon juurimukuloita, jotka näyttivät ihan pystyynkuolleilta reppanoilta viime kesänä.... kyseessä on osin varjoinen seinänreunusta, jolla paikalla on iloisesti kukkinut pioneita jo vuodesta nakki ja papu. Katsotaan toimiiko minun räpellykseni yhtä hyvin...






Sitten vähän jopa pelottavia kukanalkuja: tässä kehittelee kukintoaan palloesikko. Aika villin näköinen ja paremmalla mielikuvituksella tuosta voisi kuvitella jo vaikka mitä lihansyöjäalientorahammaskasvia kitansa aukaisemaan! Ovat kyllä kukkina hurmaavia ja lehdet loppukesästä mukavan vehreät, joten toivon, että nämä jakamani yksilöt ja lavalle kylvämäni siemenet kartuttavat esikkokukintaani. 








Viimeisempänä, muttei vähäisempänä pilkistää anemone mullasta. Mahtijuttu, joku mukula/viimevuoden kasvi talvehti!