torstai 19. huhtikuuta 2012

Sydän särkyy näin keväisin...

Oi ja voi. Angelseye Bicolor -pelakuuni puskee nuppuja. Lueskelin tuolla puutarhanetin puolella, että niitä pitäisi vielä huhtikuussakin nyppiä pois, jotteiva ime kaikkia kasvin voimia. Mutkumutku kukkia on jo kauan odotettu, joten eikö yksi voisi vähän riehaantua? Enkelinsilmät olivat kuitenkin jo ostettuina 15-20cm puolivalmiita, eivätkä ihan pistokkaita, joiden pitäisi vielä kasvaa. Mitä ihmettä näitten kanssa tekee?






Ostin näitä enkelinsilmäpelargonioita Viherlassilan pelargonipäiviltä. Silloin tarttui mukaan myös Mårbacka tulpan vaaleanpunainen x3 ja kolme riippapelargonia, joiden varsinaista nimeä en sitten tietenkään muistanut laittaa innoissani ylös... Sairaus tämä on! 






Mutta siis mitäpä tehdä noille nuppusille? Pitäisi istuttaa varmaan suurempaan ruukkuun yhteen nämä kolme innokasta tainta, mutta vähintään kuukausi menee vielä, että pääsevät pihalle. Ja tuo tila tuppaa olemaan vähän rajattu; Työpöytä ja vähän ruokapöytäkin muuttuneet simsalabim kukkapöydiksi. Ja nyt vielä elämänlankakin alkoi ihan muutamassa päivässä itää turvebriketeissä, niin taas on potteja tiedossa lisää...






Kirsikkatomaatti Tiny Tim porskuttaa tyytyväisenä, osa halppiskasvivalon avustuksella vähän kauempana ikkunasta. Kaikki itivät ja nyt olen hieman hämilläni, että minne ihmeeseen lykkään kaikki 20+ tomaatintainta. Itselleni kun pari kolme amppeli- tai ruukkuversiota riittäisi. Kaveritkin ovat varmaan kyllästyneitä, kun jatkuvasti kyselen, haluaisivatko tällaisen tomaattiottolapsen.






Vielä pari otosta pellolla pyörivästä peuraperheestä. Kahdella viimevuotisella vasalla (?) on pikkuiset sarvet... sama porukka pyöri nurkilla viime vuonnakin muun muassa popsimassa omppuja puutarhastamme.  Sitten on vielä joku kahden peuran poppoo, joka aina joskus näkyy.






No, ei noista hirveästi selvää saa, mutta onpahan luontoiltaa. Mukavia symppiksiä ovat muuten, mutta toivottavasti jättävät pikkuiset luumu- ja kirsikkapuut sekä tulppaanireppanani rauhaan! Muuten, viherpihan yhden kolumnin innoittamana koetin vielä tehdä vähän myöhäistä hengenpelastusta takapihalla olevalle luumupuullemme: Japanissa ovat kuulema keksineet, että kun puusta tuhotaan kaarna se kuoleekin kuivuuteen. Eli vaikka vauriot pitäisi paikata mahdollisimman nopeasti, kävin nyt kostuttamassa ja elmukelmuttamassa vähänkalutun luumupuun rungon... katsoo sitten, miten reagoi kasvukaudella tähän yritykseen vai saanko vain valmiiksi kaivetun ja mullitetun paikan daalioilleni kuolleen karahkan ympärillä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti