Jouluinen haaste ja hyasintin uusi tilaisuus

*Haukotus* Täällä heräillään vähitellen talvihorroksesta nyt kun lämpötila nousi nollan paikkeille. Ennen kuin pääsen kevätfiilistelemään, pitäydytään hetki joulutunnelmissa. Cosmos Puutarhakaaos-blogista laittoi minulle tuossa aikaisemmin jouluisen haasteen, johon nyt vihdoin vastailen. 

Lempijoulukukka: Amarylis, koska mummolla oli aina sellainen jouluna. Oma viimevuotinen yksilöni, jonka hylkäsin kesäksi puskan alle pihalle teki tänä vuonna vain piiiiitkiä lehtiä... Mutta selvisi kuitenkin!

Joululaulu, joka virittää joulutunnelmaan: Hmm... näitä on monia. Jostain syystä pakollisiin joululauluihin kuuluu Bing Crosbyn White christmas ja Let it snow.

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä: Joulukuusi, se tekee joulun!

Joulun tuoksu: Sama kuin edellä, ei sitä voi joulukuusen tuoksusta karsia.

Haaste pitäisi lähettää eteenpäin, mutta oletan, että tarhureiden nokat ovat jo kääntyneet kohti kevättä. Täten kiitän kauniisti haasteesta ja jos joku kokee haluavansa vielä joulua fiilistellä, niin on tervetullut ottamaan haasteen vastaan.

Olu-Kissa joulufiiliksissä.

Sitten tuohon hyasinttiin. Joskus muinoin lapsena aina joulun aikaan siskon kanssa juoksimme karkuun huutaen "yäkyäkyäk", jos äiti oli hankkinut hyasintin kotiamme tuoksuttamaan. Olen ollut niin fiksautunut hyasintin jouluisuuteen, että olin ihan hämmentynyt tajutessani syksyllä, että niitähän voi istuttaa syyssipuleina ulos! Nyt saimme appivanhemiltani yhden hyasintin ja päätin, että nyt täytyy antaa sille uusi tilaisuus. Sitten sattui vastaan myös paikallisessa kaupassa -50% alennus joulukukista: eihän sellaista voi ohittaa! Nyt on sitten hyasintteja ikkunalaudalla, katsotaan tykästynkö.

On se kumma tämä tarhurin mieli: heti kun alkoivat niin sanotusti räystäät tippumaan kelin vaihtuessa suojan puolelle, oli ensimmäinen ajatus "ai niin, pian kukkivat tulppaanit". Puutarhalehtiä ja kasvihuonetarjouksiakin tuli tänään selailtua. No niin, vielä on pitkä matka, mutta keväinen tuulahdus sai syksyisen puutarha-burnoutin vaikuttamaan lähinnä puutarhatalvihorrokselta. Heti tuli mieleen, että mitenköhän pelakuut sun muut ovat selvinneet äitin autotallissa saatuaan kylmäkäsittelyn vintissämme ja että mitä sitä ensi keväänä istuttaisikaan... Pelakuista lisää kunhan käyn niitä moikkaamassa. Vakaasti olen päättänyt, että keväällä otan systemaattisen otteen tähän puutarhurointiin: Yksi tai kaksi asiaa kunnolla eikä vain närppimistä sieltä täältä. 

Tästä on hyvä lähteä kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. 

Kasvun ihmeitä joulukuussa

No onkos tullut kesä jo talven keskelle....?!

Ei sentään ole tullut vaan muutama laiminlyöty horsma toteuttaa geeneihinsä ohjelmoitua aikataulua ja pukkaa lisää kasvua. Ensinnäkin viime vuonna Plantagenista hankkimani ludisia on kesän aikana versonut valtavasti ja nyt pukkaa kukkaa todella otolliseen aikaan. Hänen olen antanut olla länsipuolen ikkunan edessä olevalla tasolla, kastellut kerran viikkoon (jos olen muistanut) ja satunnaisin väliajoin törkännyt multaan orkidearavinnepuikoin. Pitäisi varmaan keväällä harkita uutta ruukkua, kun on niin runsas... kaikki muut hoitovinkit otetaan vastaan, mutta tuntuu, että kyseessä on maailmankaikkeuden helpoin orkidea! Hän on siis maaorkidea, jolla hennot ja pienet valkoiset kukat sekä upeat samettiset lehdet. 

Ensimmäisestä yksilöstäni, jolla on tummat lehdet vaalein raidoin, innostuin Lidlistä pari viikkoa sitten haalimaan kaksi pientä yksilöä mukaani. Tällä allaolevalla on upean raikkaat vaaleat lehdet, toisella taasen myös tummat lehdet, mutta punaisin raidoin. 

Seuraava survivor on joulukaktus, jonka sain hyvältä ystävältäni yläasteella joululahjaksi. Tästä on siis aikaa jo... no, reilusti yli kymmenen vuotta, yksityiskohtiin menemättä, hehe. Kuvassa näkyy myös muuten luidsian lehtiä. Kaktus on ollut äitilläni kodinhoitohuoneen perukoilla ja itselläni taas viimeisimmät vuodet. Hän ei ole mitenkään kookas vaan ennemminkin kompakti, varsinkin, kun jouduin kesällä yhden huonoksi menneen isohkon oksan katkaisemaan. No, sain siitä pistokkaan, jonka iskin tasapainottamaan kasvia ruukun toiseen reunaan... Tyytyväisenä hän nyt pukkaa kukkaa samalla ikkunalla kuin ludisiat.

Survivor numero kolme on amaryllis, josta taisinkin mainita edellisessä kirjoituksessa. Eli tämän kirjaimellisesti unohdin kesän sateisiin puskan juurelle ulos ja olin jo pois heittämässä kun huomasin, että onpas mehevänvihreät juuret ja mukulakin oli kiinteä. No minä sitten ruukkua putsaamaan ja raahasin sisälle ikkunalaudalle. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun tällainen piippa on alkanut kurkistaa (muutaman rikkaruohon seasta...). Ei varmaan ihan jouluksi ehdi, mutta mukava selviytymistarina kuitenkin.

Että tällaista täällä. Joulukalenterinkin meille pykäsin tuossa eilenillalla bambutikkaisiin roikkumaan. Saa sitten Movemberista toipuva miesukkeli sitten paketteja avata. 

Ulkoistettu puutarhanhoito ja tunnustus

Täällä taas pitkästä aikaa. Daalian mukulat kaikki homehtuneet, ulkona on harmaata ja synkkää (tosin nyt paistaa aurinko!).... 

No, on sitä positiivisia uutisiakin: ostin Lidlistä pari ludisiaa ja viime vuonna ostamani pukkaa innokkaasti kukkanuppuja, jotka ajoittuvat sopivasti joulunaikaan. Helpotti myös hirmuisesti, kun sain pihan perjantaina tallilta tullessani samassa energiapuuskassa siivottua viimeisistä nuutuneista kasveista. Meinasin heittää myös puskan juurelle unohtamani amarylliksen kompostiin, mutta kas, mukula on yllättävän napakka märkyydestä huolimatta ja juuret raikkaan vihreät ja terveen näköiset. Mahtaakohan innostua vai vaan homehtua, jos sisälle otan? Ja sitten on tämä tunnustuskin:

Kiitokset Cosmokselle Puutarhakaaos-blogista! Olen ollut hävettävän huono tarttumaan bloggailuun, kun kaikki aiheet liittyisivät joko kuraan, mutaan tai mädäntyneisiin kasveihin, kertakaikkinen päivänsäde olen siis osuvasti ollut... 

Tunnustuksessa tuli mukana muutama kysymys, joihin vastaukset alla:

Lempinumero: 21 (vanha jalkapallopelinumeroni)

Alkoholiton suosikkijuoma: aamuisin kahvi, syksyisin tee, muuten varmaan vesi

Lempieläin: kissa ja heppa

Facebook vai Twitter: FB, jopa liiaksi, kun koneella päivisin usein hommia teen

Intohimoni: Vaihtelee. Tulppaanit puutarhassa ja niiden odotus. Juuri nyt olen koukussa villasukkien kutomiseen (viimeksi puikot olleet kädessä kolmannella luokalla). Tässä toisaalta pitävät aina pintansa hyvä ruoka ja viini!

Suosikkiviikonpäivä: lauantai.

Suosikkikukka: Tällä hetkellä taitaa olla erilaiset tulppaanit ja daaliat. Pelakuutkin ovat listoilla. Toisaalta kaikki mikä suostuu kasvamaan puutarhassani ansaitsee kunniamaininnan!

Tunnustus pitäisi lähettää eteenpäin toisille bloggareille. Koska varmaan kaikki tuossa sivupalkissa olevat ovat tunnustuksen saaneet, niin kollektiivisesti haluan kaikille heille sen lähettää. Tosin vastata ei tarvitse, jos olet jo sen tehnyt.

Sitten siihen puutarhanhoitoon. Tämä Perhe Puutarha Bambit ry (tuttavallisesti PPB) oli taas vierailemassa omenapuittemme alla puutarhassa. Mahtavaa! Olen niiiiiiiiin laiska siivoamaan mätiä omenia pois (tänä vuonna pienellä omenasadolla myös luvattoman laiska = olematon laittamaan omppuja). Eli emo ja kaksi vasaa, todennäköisesti uros ja naaras. Opin juuri ympäristötietoa sijaistaessani, että peuraemo voi synnyttää 1-3 vasaa. Ovat pelkkää honkkelia jalkaa, mihin nuo koivet muka emon vatsassa ovat mahtuneet?!

Täytynee lähettää silti reklamaatio, koska olivat käyneet viime syksynä järsimässä luumupuutani, joka muutenkin kituu tuossa savipellolla... Justiinsa kun keväällä meinasin sen ylös kaivaa, pukkasi lehtiä sittenkin. Uhkailu toimii kasvien(kin) kohdalla. Tuossa ikkunalaudalla on kaksi keväällä saamaani tulilatvaa. Vaikka kukat ränsistyvät, niin yllättävän iloisesti pukkaavat lisää kasvustoa.

Jaksaa, ei jaksa, jaksaa...

Jos joissain kukissa olisi vielä terälehtiä jäljellä, niin voisi tuollaista arvontaa tehdä. Nyt on terälehdet poissa ja samaten energiat valuneet kankkulan kaivoon sitä mukaan kun päivä pimenee... Lumikin pääsi täällä etelässä yllättämään niin minut kuin kuvissa olevat ruusutkin. 

No, jonkin sortin lupaus keväästä on kuitenkin nyt kylvetty. Tuossa tänään aamutallin jälkeen totesin, että saakeli kun on kylmä. Onneksi tuli nostettua edellisiltana ruukkukukat vihdoin autotalliin turvaan pakkasukkoa ja sen kätyreitä, lumihiutaleita. Miesukkeli nosti sitten kiltisti kaikki ruukut viileään yläkertaamme, kun autollekin piti kuulema joku suoja saada.. ja pah, sellaisia ylellisyyksiä. Mutisi mennessään, että "onpa näitä ruukkuja paljon" (lue: jumalattomasti). Harmi vaan yläkerta heittää pahimmilla keleillä pakkaselle (juu, remontin tarpeessa) ja autotalliinkin taisi tänään kylmä hiipiä, kun ei nuo lautaseinät paljoa eristä. Eli oikeastaan minulla ei ole edes pelakuille paikkaa, taitavat päätyä taas porukoiden autotalliin...

Äsken taas liirumlaaruilin ohi aiheen, joten kevääseen palatakseni... Totesin siis aamulla, että nyt jäätyy yksi ja toinen paikka, joten kirmasin takapihalle nostelemaan daalian juurakot maasta - jösses miten isoja ovat! Sitten samaiseen penkkiin tungin viimeisiä kukkasipuleita roiman määrän tyyliin "avaa kaikki pussit, sekoita astiassa, heittele penkkiin ja kaiva jokainen kuoppaansa". No, toivottavasti edes joku nousee. Tässä hötäkässä tajusin myös, että hei, mullahan ei oikeastaan ole kuin kaksi (sekavaa) kukkapenkkiä. Haaveissa olisi daalioille oma penkki, joka näkyisi tuvan ikkunasta. Joten keväällä mies ja jyrsijä jyystämään savimaata... (itse otan tietty cafe latten siinä nojatuolissa kevätauringon hivellessä hipiääni).

Rusinakin tallustelee todistettavasti tassuineen hangessa. Lopun päivää koisasikin sitten tuossa sohvalla.

Ollappa kissa, huoh.

Tällainen syysuupumus herättää myös epäilyksiä, olisikohan sitä sittenkään ainesta kasvihuoneen omistajaksi... joku kun kuvaili sitä näkyä ja hajua, kun on vaan paiskannut syksyllä kasvihuoneen oven kiinni ja avannut sen sitten puolen vuoden päästä... 

upside down

Tällaisen - jo jossain blogissa esiintyneen - ruukun sain tuliaisiksi siskolta, kun kävi Amsterdamissa pyörähtämässä. Vähän luulisi orkidea-reppanan päätä huimaavan, mutta katsotaan, kauanko kestää hengissä. Sain mainion syyn ostaa ensin itse plantsun orkidean (näkyy kuvassa pöydällä). Sitten totesin sen olevan liian iso ruukkuun. Seuraavaksi manguin tuolta paremmalta puoliskoltani tuliaisiksi tänään samaisesta kaupasta kissanruokaostoksilta tuollaisen miniorkidean. Nyt mahtui ja ainakin ruukun pahvilaatikon mukaan orkideojakin niissä kasvatetaan.

Sitten vielä kosmoskukkia pihatulien kera. Se on syssy ny.

Puutarhurin reisi-peppu-selkäjumppa

Pitkästä aikaa kaunis syyspäivä auringonpaisteineen ja ihan mukavine lämpötiloineen. Erinomainen tilaisuus tarttua toimeen ja vähän jumppailla. Teki aika gutaa parin viikon ratsastusputken jälkeen ja illan koripallotreenejä silmällä pitäen... Suorittaaksesi siis puutarhurin reisi-peppu-selkäjumpan tarvitset sipulikukkia. Vähän vielä sipulikukkia. Ehkä pikkiriikkisen vielä lisää sipulikukkia? Oi ei, tili näyttää tyhjää, mutta aina sitä muutaman pussin voi sipulikukkia ostaa? No, saitte varmaan idean selville.

Seuraavassa vaiheessa pitää keksiä niille sadoille sipuleille istutuspaikka. Nämä täyttä häkää kukkivat kämmenenkokoiset peace-ruusut saivat juurillensa erilaisia tulppaaneita, narsisseja, hyasintteja ja idänliljoja. Vaaleanpunaisen sävyissä, tietty (sairaus, myönnän). Sitten vaan istutuslapio käteen ja erilaisissa staattisissa kyykkyasennoissa ja päätähuimaavissa venyvissä jalanojennuksissa istuttelemaan sipuleita varoen vielä reippaasti kasvavia perennoja (siitä nämä erilaiset twistermäiset asennot). Ja voin kertoa, että on aika naatti olo päivän puuhattuaan. Opin myös, että perennapenkin sekaan on paljon kivempi kaivella sipuleita kuin ruusupenkin perukoille... 

Onneksi maltoin myös ilta-auringossa syksyn kukkia ihailla. Tässä yllä ruusubegonia, joka on ihan innostunut. Vielä olisi yksi satsi sipuleita tulossa nettitilauksena ja yksi pussi odottaa ruukkukokeilua.

Raision kukkatalosta tarttui mukaan muutama koristekaali, kuningasbegonia ja violetti jokukukontöyhtömikälie. Ymppäsin kaikki samaan ruukkuun, niin on edes yksi siistihkö asetelma kaiken muun sekamelskan joukossa... Alla dr Ingrid pelakuu vielä suloisena, vaikka kyllä tämä kesä on pelargonien kukintaa verottanut. Appleblossom ei oikein ollenkaan päässyt kukkaan ennen kuin ne jo lakastuivat, koska on ollut niin märkää... No, ensi kesänä sitten, jos vaikka sattuisivat yli talven säilymään.

Sitten vaan odottelemaan ensi kevättä! 

Ps. Pakko lisätä: tuossa mielessäni kertailin, että mitä istutin minnekin.... ei ihme, että keväällä on vähän kummissaan, mitä mistäkin nousee, koska nyt jo piti päänsä puhki pohtia, mitä hankinnoista tuli minnekin laitettua! Kyllä oli tuo parempi puoliskokin ylpeä, kun kerroin ihan onnessani, että olen jo monta kymmentä euroa maahan kaivanut!

Naamapuoli tiiliadaalia ja pari sipulia

Daaliat ovat kyllä kieltämättä hienoja horsmia. Selkeitä, suuria ja jämäköitä. Värejä ja lajeja löytyy vaikka millä mitalla. Saakohan tällaisesta ylistyksestä jotain provikkaa? Hankintaan menee siis ensi keväänä ihan varmasti taas lisää ja toivottavasti vanhatkin selviävät yli talven. Näistä allaolevista on tiedot kyllä jossain, mutta laput ovat siellä kuuluisassa jemma-nimisessä paikassa.

Tämä allaoleva yksilö on jostain syystä päättänyt ryhtyä naamapuoleksi. Tällaisena se tuolla päivää paistattelee (lue: sateessa värjöttelee) nytkin. 

Isosiskonsa, eli saman daalian ensimmäinen kukka, onkin sitten kerrassaan mainio tapaus. 

Täysi pallo, ensimmäinen kuva takapuolelta. 

Viimeviikolla on näemmä myös sinitaivas näkynyt...

Verenpisaratkin kukkii enemmän ja vähemmän vielä. Täytyy myöntää, että eniten olen lääpälläni tuollaisiin todella yliampuviin, kuten tuo oikealla oleva Deep purpele. Pitäisi varmaan napsia pistokkaita äitin luona kasvavista vastaavantyylisistä ja sitten vielä siitä yhdestä isosta, jossa on nyrkin kokoiset kukkaset. Vai kaiketi noissa verenpisaran pistokkaissa kannattaa odottaa kevääseen? 

Vai saako syksyn siistimisleikkauksen tuotoksista pistokkaita, jotka selviäisivät talven yli?

Että mitähäh? 

Pelakuun pistokkaat kyllä kituuttivat yli talven kasvivalon disco-meiningeissä.

'

Kosmos kukassa.

Tämä minun pasuunakukkani on kyllä ihan sekaisin. Puskea nyt kukkia tänne pohjolan kylmään syksyyn! Koko kesän odottelin nuppuja, mutta vasta ihan loppukesästä se nämä teki ja miten hauskaa onkaan seurata tuon kukan kehittymistä! 

Sitten vielä kurkistus sipulikukkaostoksiini. Törsäsin vielä Kauppila-Viherlassila-Plantagen-kierroksellani (vielä on vakkareista Raision kukkatalo käymättä... hmm, pitäisikö lähteä?) alennusmyynnissä näiden lisäksi kolmeen jouluruusuun sekä erilaisiin kurjenpolviin. Postissa tulee vielä yksi sipulitilaus, jossa muun muassa lisää lumikelloja (normi ja kerrottu), blue diamond ja blue heron tulppaaneja (jos nimet oikein muistan), isotähtihyasintteja (?), narsisseja ja ehkä vielä jotain muutakin. Syksy on muuten vähän mälsää, mutta saapahan ainakin hassata rahansa ensi kevääseen. Shoppailun olen perustellut itselleni sillä, että ostan itselleni mielenterveyttä, innokasta odotusta ja iloa moneksi kuukaudeksi kevääksi.

Tulppaanit ruukussa

Hei kaikki viisaammat puutarhurit! 

Kyselisin teiltä nyt tulppaanien ruukkuistutuksesta. Eli pihalla tönöttää vanha ja jumalattoman painava rautainen pata, jossa olen kesäkukkia kasvatellut siemenestä. Tänään (taas!) sipulikukkia kaupasta haaliessani (rahat meni, mutta reissu kannatti) tuli minulle ahaa-elämys ja päätin laittaa kyseisen padan täyteen tulppaaneita.

Mutta.

Onko suunnitelma ihan tuhoon tuomittu? Pikaisesti tietoa etsittyäni huomasin, että ruukkuistutukset pitäisi viedä sisälle +1-9 asteeseen vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Miten sitten käy suomen talvessa pataan istutetuille? Paleltuvatko kuoliaaksi, kun pata todennäköisesti jäätyy kuitenkin kokonaan? Entäs miten muka maassa olevat selviävät, ovatkohan muka routarajan alla? Ei nyt luulisi, krookuksetkin tulevat niin pintaan... Jos vaikka niitä sitten laittaisi? 

Eli apuva!

Listailen/kuvailen tänne keretessäni hankintojani niin pääsee virittäytymään jo ensi kevääseen.

Jippijaijee!

Oon niin pal otettu :)

3.

1. Tällainen tupsahti Geraniumilta, ihan tunnustus meikäläiselle. Kiitokset kauniit siitä ja myös erittäin hykerryttävän hauskasti kirjoitetusta blogistasi, oi kynäniekkaileva kurjenpolvi!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Mukavaa on aina saada tunnustusta ja kiitos kollektiivisesti kaikille täällä pyörähtäneille. Itselläni vaikuttaa vähän matalapaine puutarhastelussa ja nettisurffailussa sekä pienehkö pettymys puutarhakesän saavutuksiin, joten ei ole tullut kommentoitua pahemmin toisten blogeissa... mutta kyllä tästä reipastun ja jätän sanasen käynnistäni. Talvella on hyvää aikaa kommentoida (!!!)

2. Viiden blogin valinta on kovasti hankalaa... Bumerangina voisin lähettäjälle tunnustuksen laittaa myös, mutta siitä voisi muodostua ikilikkuja, joten täysin tyystin arvojärjestyksettömästi tunnustelen seuraavia (vaikka toki kaikkia linkkilistassani seuraan):

Talikko ja taikasauva 
Puutarhakaaos
Kujeita ryytimaalla
Parasta aikaa
Mielen lumoa

4. Olen iloinen! Ja nyt kohti uusia puutarhahaasteita, sipulikukkien tilaus odottaa...

Kadonneet melonit ja sadonkorjuun euforiaa

Nonni. Olen hukannut melonini. Ihan pikkuiset ne olivat, mutta nyt yhtäkaikki jossain kadoksissa. 

Kyseessä siis vesimelonin alut. Pikkiriikkiset sentin halkaisijaltaan olevat pallerot, joita en nyt jostain syystä saa paikallistettua vähän hurjaan pituuskasvuun tomaatin taimien seassa kasvavasta vesimelonin varresta. No, ehkä ovat jonnekin tipahtaneet tässä kylmänkoleassa kesäsäässä...

Olen jo pitkään seurannut muiden hehkutuksia tomaattisadoistaan. Nyt voin minäkin liittyä joukkoon! Yllä on ensimmäinen (ainut?), kaunein, punaisin, pyörein, maukkain ja ehdottomasti paras ihka ensimmäinen itse siemenestäni kasvattamani Tiny Tim -tomaatti. Eilen löytyi kuusi syötäväksi kelpaavaa Suomen suvessa ilman kasvihuonetta kypsynyttä yksilöä. Hiphei. Ei ihan vielä tuo omavaraisuus ole kovin ajankohtainen, mutta alku on tämäkin.

Tässä taas tämän päivän saalis ruukkupuutarhastani: Toinen kesäkurpitsa, jotka suvaitsivat kaltoin kohdelluista ja liian aikaisin esikasvatetuista taimista putkahtaa. Päätyi pannulle palasina peston ja mustapippurin kanssa. Tuossa myös vähän mittakaavaa noista tomaateista... mahtavatko vielä tsempata ja punastua? 

Ensi vuonna paremmin, vähemmän laiskasti ja kasvihuoneellisesti ainakin tomaattien kasvatusta.

Ehkä.

Toivottavasti.

Joohan?

And the nomination goes to....

* Rummunpäristyksiä*

Tänä aamuna - kun kerrankin on lämmin ja aurinko paistaa - välttelin gradun ja artikkelin kirjoittamista kastelemalla laiminlyötyjä kukkaraukkoja ja yrittäen imeä vielä vähän kesäenergiaa kaikesta vihreästä. Siinä kierrellessä oli pakko kaivaa kamerakin esiin, koska muutama arvonimike oli jaettava. 

Ensimmäinen arvonimike on kesän sitkein kukkanen. Nämä kaksi tarhakukonkannusta ovat selvinneet siemenenä taimilavalla viime syksyn sateista, kevään märkyydestä, siirtämisestä ruukkuun ja totaalisesta laiminlyönnistä. Tänään huomasin, että ovat ihan yksikseen taimilavan vieressä kasvaneet honteloiksi vähän kuivahtaneiksi, mutta ennen kaikkea kukkiviksi yksilöiksi. Mahtavaa! 

Seuraava arvonimike on hätkähdyttävin väriyhdistelmä, joka menee jaloangervolle ja tähkäkimikille (kai se sellainen on, nyt ei millään muista varmaksi). Toimii vielä paremmin vähän varjossa. 

Ja kolmas arvonimike menee vaaleanpunaiselle daalialle (lajit meni ihan sekaisin esikasvatuksessa...): Pihan suurin kukkanen. Tämä daalian ensimmäinen kukka on suurempi kuin minun kämmeneni. Että sitä voi olla ylpeä! Taustalla näkyy heinäseipäistä väkertämäni obeliski-systeemi, johon viritän keskelle roikkumaan jonkun lyhdyn talveksi. 

Kunniamaininta menee pasuunakukalle, joka on sittenkin kehittänyt nuppuja, vaikka olen unohtanut sitä kastella ja lannoittaa. Onko jollain vinkkejä, pitäisikö tätä rehua alkaa hillitä talvilevolle vai vielä antaa virtaa, kun lehdet tuppaavat kellastumaan?

Jeespoks, nyt pihalle kirjoittelemaan, jos näkisi jotain ruudulta auringonpaisteessa...

Kukkaterapiaa, pari tomskua ja keppejä

No niin. Nyt on aika jättänyt tarhurin... ja kiitänyt lujaa jonnekki syksyn tienoille jättäen pihan yhä yltyvän kaaoksen kouriin. Sade mädättää pelargonit ja muut pystyyn ennen kuin ehtivät kukkimaan ja vallitsevista olosuhteista näyttävät nauttivan vain rikkaruohot. Koivun roskia sataa kuin lunta konsanaan - ja siitä tulikin mieleen, että täällä päässä on saatu lähes fyysisiä ahdistusoireta tulevasta talvesta, jota varten ei ole saanut akkuja kesällä kelien puitteissa ladattua.

Tähän oheen ajattelin tosin pari kivaa kukkakuvaa niistä muutamista onnistumisista laittaa... välillä silti sitä tuntuu siltä, että jonkun fiksumman tekemä puutarhasuunnitelma (ja joku sitä toteuttamaan) olisi kuitenkin kiva, sillä kun selkänsä kääntää voittaa kaaos kosmoksen...

Tässä siis muutama kukkaterapiakuva piristämään olotilaa. En aio nyt enempää loruilla, sillä jokainen auringonpaisteinen (pilvinen, tuulinen ja ei-sateinen) hetki pitäisi käyttää hyväkseen ja poukkoilla pihassa harkiten tarttuvansa lapioon. Sateen katkoessa puutarhailun rytmiä on itselleni ainakin kasvanut tehtävien hommien lista lamauttavan ei-lomamaiseksi ja sitä on vaan laiskemmaksi muuttunut. 

Tomaatin raakileitakin olisi, saas nyt katsoa meinaavatko yhtään punastella vaikka kukatkin nypin. Kepit on taas viritetty keskelle pihaa eräänlaiseksi obeliskiksi apinoiden muiden vastaavia virityksiä.

Tulikohan vähän valivali...

No, ehkä tämän kesän kunniaksi vähän vielä lisää: valivali...