Tässä alkuviikosta putkahti sähköpostiin eräästä P-alkuisesta erinäisiä kasveja ja niihin liittyviä muita addiktoivia asioita myyvästä kaupasta mainos siitä, että myyvät nyt vauvoja tarjouksella. Niin, vauvoja. Nimittäin kukkavauvoja! Koska olen todennäköisesti viime kesän kasvattini onnistunut pakkasella murhaamaan, niin sain hyvän syyn lähteä haalimaan "muutaman" näitä adoptiolapsia. Siellä rivissä odottivat, hyvin olivat orpokodin hoitajat vielä ainakin pitäneet huolta pikkuisista.
Kaikki toki olisin mielelläni ottanut mukaan, mutta kaikkeen ei pysty. Ja on muuten eka kerta, kun meikäläinen on kukkakaupasta häädetty: elin ihan tyytyväisenä ko. kaupan kesäaikaa, jolloin taitaa olla kahdeksaan saakka auki. Yhtäkkiä, ilman varoitusta, kuulutettiin kuudelta, että "kauppamme on suljettu"...
Eli tässä he ovat!
(Pahoittelen kuvan laatua yms. seikkoja. Olin niin innoissani Heistä, etten malttanut keskittyä.)
Verenpisaroista valitsin mahdollisimman röyhelöiset (olisiko ammattikielellä kerrotut?) eli kutakin yksi: Dollar princess, El Camino, Tusendschön, Annabel ja Rocket fire. Pelakuista mukaan tarttuivat Appleblossom x 3, Dr. Ingrid x 2 ja Kr. Mary x 2. Eli yhteensä kaksitoista.
Vielä näyttävät pieniltä ja viattomilta, mutta auta armias kun varttuvat teini-ikään ja vaativat ihan oman ison ruukun. Eikö tälle nykynuorisolle riitä mikään?! Kyllä minun nuoruudessani sentään pystyttiin pienikin ruukku kahden sisaruksen kesken jakamaan... Ja jos vielä viimevuotiset yksilöt nousevat kuolleista (zombie-pelakuita!), niin sitten ollaankin jo aikamoisessa pulassa. No, saas katsoa, säilyvätkö parin päivän reissun yli. Pitänee keksiä joku kastelusysteemi. Ja kukaan ei sitten ole kukkahattutäti ja soita kasviensuojeluvirastoon, että täällä on yksi vastuuton tarhuri heti pienokaisia hylkäämässä!
Että näin täällä. Tuohan tämä hieman piristystä tähän lumiseen ja näemmä loskaiseksi muuttuneeseen helmikuuhun. Kun palaan reissusta, laitan kädet multaan oikein ranteita myöten ja rupean kylvämään vihdoin löytyneitä siemenhankintoja... Sitä ennen luvassa vähän la dolce vitaa!
Ps. Niin siis mikä kasvien inhimillistäminen?
Oo, ihania kasvivauvoja he tosiaankin ovat. Tuo onkin kiva tapa hankkia uusia perheenjäseniä, ei tarvitse jännittää sitä itämisvaihetta oikeine lämpötiloineen, mutta saa seurata kasvua ihan pienestä pitäen.
VastaaPoistaNäin sähköpostissa P:n mainoksen, jossa puhuttiin pelargoneista, mutta yritin aktiivisesti olla näkemättä sitä. Mutta nyt näin tämän, eikä tätä saa näkemättömäksi. Ei, on-pakko-unohtaa-Dr. Ingrid. On-pakko-unohtaa-Dr. Ingrid. On-pakko...
LOL - hassu, hyvä postaus!
VastaaPoistaCosmos: hassu ja hyvä, kiitos.. enemmän kuitenkin levoton :)
VastaaPoistaVoi, harmillista kuulla Intianminttu vauvojesi kohtalosta! Ovatko yhtään elpyneet? Minun pitäisi iskeä omat yksilöni johonkin isompiin ruukkuihin ja todeta varmaan jo silloin, että tila loppuu...
Geranium; Varo vaan, drottning Ingrid kuulostaa sellaiselta aateliselta, että tulee kyllä kummittelemaan uniisi, jollet sellaista käy hakemassa! Itsekin olin päättänyt, etten ko. lajia ota, mutta jostain syystä kaupan sulkeutuessa tuli hätä ja mietin, että näyttää varmaan mahtavalta valkoisen kanssa ja pakkohan ne oli ottaa mukaan...