Mutta asiaan siis. Jouluaatto lapsena. Tiedättehän, se kutkuttava odotuksen tunne? Sellainen oli minulla, kun odottelin kasvihuoneen vierusta pioneiden kukkivan. Nuput paisuivat paisumistaan ja vihdoin tällä viikolla avutuivat. Mutta missä on kauneus, ne valkoiset terälehdet tämän pinkin Bowl of Beautyn sisästä? Voiko olla, että kasvupaikalla ja/tai olosuhteilla on tekemistä asian kanssa? Vai sainko aikoinani väärät juurakot postitilauksessa? No, nätti hän on kummiskin, vaikka enempi tykkään ehkä tuon valeamman yksilön (Doutchesse of jotain vai Sarah Bernhartmikälie tai sitten joku muu, sotken aina nuo peruspionit) törsäilevästä yltäkylläisyydestä.
Mut hei, kävin kuitenkin puutarhalla enkä ostanut yhtään pionia lisää, koska ei ole paikkaa... Sen sijaan odottelen siirtopioneiden vahvistumista ja ryhdyn viiniköynnöksen istutuspuuhiin. Ihan perus Zilgan otin kokeiluyksilöksi navetan lämpimälle seinustalle, vaikkei savimaa suosikaan puutarhuria. Pitäisiköhän sitä perustaa jo viinitalo, jotta sitten ensimmäisen viinin valmistuessa joskus sadan vuoden päästä voi sanoa olevansa perinteikäs, jo vuodesta 2015...
Pionit, nuo ihanuudet. :) minäkin kirjoitan lähinnä kännykällä, hauskoja sattumia tuottaa kännykän sanakirja... Mutta ei niin väliä, kunhan edes joskus saa kirjattua ajatuksiaan. Zilgaa katselin minäkin taimistossa, mutten vieläkään tiedä mihin sen sijoittaisin. Jospa joku vuosi...
VastaaPoistaHyvää kasvua sinun köynnöksellesi!