Hauuuuuukotus. Täällä heräillään vähitellen talvihorroksesta ja saatetaan pikkuruinen kylpyhuoneemme ylläolevan kaltaiseen kuntoon seuraavaksi kuukaudeksi pariksi. Vähän on vielä tahmeaa tämä alku, liekö tuo ulkona pääasiallisesti vallitseva harmaus hidastanut kevätstarttia. Talveksi tätä epämääräistä vuodenaikaa ei kyllä voi sanoa, pihalla kun on ollut jo viimeisen kuukauden lähinnä maaliskuun loppu.
Kylvöpuuhat ovat siis enemmän ja vähemmän vaiheessa. Juuri äsken istutin orvokkeja (lue: ripottelin laiskana kaikki viimevuotisista Tarjoustalon orvokeista kerätyt siemenet sikinsokin tuollaiseen kylvölaatikkoon) ja tomaatit törkkäsin noihin ylläoleviin purnukoihin jo aiemmin viikolla. Tällä kertaa meni vain Sun Goldia, sen verran herkkua oli viime vuonna sen tuottamat kultaisenkeltaiset pikkutomaatit. Muuten tuntuu vähän perustylsältä laittaa vaan paprikaa ja chiliä (ihan peruslajikkeita), mutta pitää sitä muutama perennakin kasvattaa. Kokeilussa mm. japaninakileija - jonka lopullisesta sijainnista minulla ei ole mahdollisen kasvatuksen onnistuttua hajuakaan. Kasvihuoneesta olen kyllä kovin innoissani, kun saa vihdoin koko kasvukauden läpi kokeilla, miten tuo mökki toimii. Muun muassa orvokkien kasvatuksessa ja taimien karaisussa toivon siitä olevan paljon apua, kun nyt jo näytti olevan kymmenen astetta lämmintä sisällä.
Märkää on, mutta myös elonmerkkejä kurkkailee liejuisesta maasta. Palloesikko, suosikkini, heräilee vähitellen kevääseen. Alla kuva valitettavan nuutuneen näköisestä jouluruususta. On tainut olla liian kosteaa, kun nuput näyttävät todella vettyneiltä...
Talikko odottaa reipasta tarhuria hommiin. Kukahan tämän pihan laittaisi johonkin rotiin? Pientä näpertelyä siellä täällä, mutta kokonaisuus... se puuttuu. Pihakierroksen päätteeksi selailin Viherpihaa ja iski melkein puutarha-avuttomuus: miten kummassa sitä onnistuisi itsekseen muokkaamaan pihasta toimivan kokonaisuuden vaaaaaaltavine kukkapenkkeineen? No, ehkä kevään oikeasti tullessa vähän helpottaa tämä voimattomuuden tunne.
Muuten, miten ruskeita mansikat voivat/saavat olla talven jälkeen?
Ja kas kummaa! Pikkuisia punaisia piippopäitä näkyi harmauden keskellä. Pioni Sarah Bernhardt tai Bowl of Beaty kurkkailee jo. Hiihtolomalla! Pitäisiköhän heille kertoa, että nyt ovat vähän liian ajoissa liikkeellä...
Muutenkin siellä täällä pikkuruista kasvunalkua on nähtävissä. Joku aika-paikka-avaruus on kyllä nyt epäkunnossa, sillä ihan epätodellinen olo on hiihtolomalla bongailla tulppaanin- ja pioninalkuja. Yleensä näihin aikoihin on hiihdetty metrisillä hangilla pitkin peltoja nauttien auringonpaisteesta, kirpakasta pakkasesta ja hankikannosta. No, toisaalta viime kevät oli niin myöhässä, että ehkä tänä vuonna viivästyksestä saa jotain kompensaatiota?
Olen kunnostautunut myös orkideoiden laiminlyönnissä, lähinnä kastelu on tupannut olemaan hyvin epämääräisen epäsäännöllistä. Tästä pelästyneenä on yksi rääkkäämistäni päättänyt jatkaa sukua. Ilmeisen optimistinen orkidea, jos kovina aikoina ajattelee lisääntyä ja varmaan ajatella, että ehkä jälkipolvilla on asiat paremmin....
Yksi (tai näitä on oikeastaan kolme, yksi iso ja kaksi pienempää) on rääkkäyksestä huolimatta kiitollinen: Ludisia, ah niin ihana maaorkidea. Joulun aikoihin ja tammikuun alussa he alkoivat kukkia ja edelleen jaksaa ilahduttaa valkoisilla valtikoillaan. Kuva on hieman suhmurainen, mutta kyllä suosittelen tätä neitokaista kaikille.
No niin, taidankin jatkaa seuraavaksi chilin istutuksella. Tai paprikan. Pääasia kuitenkin, että menen sotkemaan taas kämppää mullalla!
