lauantai 9. maaliskuuta 2013

Petuniamysteeri ja aurinkokylpyjä

Petuniat. Niin. Olen suhtautunut niihin kovasti neutraalisti, mitä nyt jokusen joskus napannut mukaan tarjouksesta. Nyt niitä kuitenkin on jostain syystä soluttautunut minun kesäkukka-arsenaaliini ihan huomaamatta.



Purppuroita pikkupetunioita tulossa kolmisen riviä - ihan vahingossa kylvin kaikki siemenet.
(Näiden selviämisestähän ei ole takuita)





Isommat ovat soluttautuneet junioritaimien viereen...






Ja jopa minun pelakuurivistööni, ihan huomaamatta.Tähän porukaan oli myös eräs kuninkaallinen sekaannus eksynyt: luulin ostavani Kronprinsesse Maryn, mutta vahinnossa olinkin napannut hätäpäissäni mukaan prinssi Nikolain!

Lisäksi ihan vastuuttomasti Kauppilan puutarhan tilaukseen eksyi mukaan (muistaakseni) viisi oranssin pikkupetunian taimea kaiken muun hömpötyksen lisäksi. Tästä petuniapaljoudesta hämmentyneenä surffasin kookkelin kuvahaulla vinkkejä, miten niitä ympäriinsä asettelisi sitten kesällä, jos hengissä selviävät... Eteen sattui petuniapuu! Ah, ihan syrän meinasi pakahtua, tahdontahdontahdon tällaisen meidän pihalle:


Kuva täältä.

Kyseessä ei siis varsinaisesti oikea puu vaan petuniaruukuista koottu ihastuttava kokonaisuus. Täältä löytyy siis kyseinen viritelmä "pinnan alta". Petunioiden kaveriksi voi tietysti laittaa muita riippuvia yksilöitä. Oivoivoi, näyttä netistä löytyvän enemmän ja vähemmän tee-se-itse-ohjeita tällaiselle, nyt on pakko ruveta sellaista askartelemaan....!






Peuraperhe oli lähtenyt viikonloppukävelylle. Porukasta yksi on jo edelle kirmannut.
Maalla on mukavaa näine kaikkine luontoelämyksineen, tämäkin kuvattu tuvan ikkunasta.






Kissatkin nauttivat auringosta ja ottavat aurinkokylpyjä...











Kylvyssä täytyy tietty pestä itsensä....











Vähän pseudokevättä helpottamaan värinkaipuuta. Ihan vahingossa nämäkin mukaan tarttuivat.






Toinen perhosorkideakin virittyy kukkaan.











Ylhäällä puussa saa auringonsäteet kiinni aikaisemmin. Pitääköhän itsekin kiivetä...






Nämä pähkämön kuivuneet kukkavarret ovat kyllä suosikkejani. Keräävät ihastuttavasti lumi- ja jäähilettä ja ovat malliltaan kuin pieniä kukkia itsessäänkin.











Vaikka kirpakkaa pakkasta pitelee öisin (aamulla meillä oli -18 astetta!) niin pienet vihreät antavat jo luvan odottaa kevättä ja kasvua... Niin, siis sitä kasvua, jota toivottavasti tulee. Talon lämpimimmällä kulmalla viime vuonna hätäpäissäni omien vanhojen malvojen siemenistä kylvämäni taimenreppana pilkistää jo vihreänä. 






Eräät eivät kuitenkaan saa (vielä) aurinkokylvyistä nauttia, nimittäin ruukkutulppaanit, jotka ovat näemmä lähteneet hyvään kasvuun vaikka reppanat saivatkin kylmää alkutalvesta... Nyt nautin juuri tästä hetkestä, sillä pian joudun näidenkin kanssa hätäilemään, että minne ihmeeseen ne lykkään, ettei niistä kasva vain pitkiä lieroja.






Kevätkevätkevätkevätkevätkevätkevät....!

1 kommentti:

  1. Kuninkaallinen sekaannus! Onneksi vaihdokki oli kuitenkin aatelinen, ettei ihan rahvaan tapoihin olisi joutunut tutustumaan ;)

    Kerrassaan upea tuo petuniapuu. Siinä sitä olisi kyllä silmäniloa ja ihmettelemistä ohikulkijoillekin. Peuraperhekin äimistelisi, että voiko tuota edes syödä...?

    Ihanat kissat auringossa! Meillä koirat iloitsevat lattialle asti yltävistä säteistä, siirtyilevät lepohetkessään auringon perässä. Parin kuukauden päästä voi jo (toivon mukaan) pitää ulko-ovea auki – lisää aurinkoista elintilaa kaikille.

    VastaaPoista