Viidakkokissa, viinikursseja ja innokasta odotusta

Wiiru-kissa yrittää kuikuilla pihalle taimiviidakosta. Tässä majailevat ostopistokkaat, olisivatkin omat taimet näin hienoja... Tosin eilen kävi niin, että taimien koulimisen myötä tuli viriteltyä tähän pöydälle kukkahylly ja kävin jopa Ikeasta hakemassa sinkityn hyllyn toisen ikkunan etteen. No, tietysti tilaahan tuli pienten idätysastioiden sekaan mukavasti ja kävi vanhanaikaisesti: istutin taas lisää, sillä sain vision yhden harmillisen rinteen kanssa. 

"Eikö tää koskaan lopu?" Miesukkeli tuskaili, ettei nähnyt enää tietokoneen ruutuaan erilaisten ruukkujen seasta. Hah, siinäs kuikuilee ruutuaan, minä olen niin täynnä vihreää energiaa ja aurinkoa, että voisin koko kämpän täyttää purkeilla ja purnukoilla (Ai eikö se muka ole jo? Muistuttakaa sitten siinä karaisemisvaiheessa tästä asenteesta...). Kärpänenkin surisi vessan katossa. Suriskoot, pieni kesän lähettiläs!

Mutta todettakoot, että väsytystaktiikka toimii! Eilen meni tosiaan tilaukseen Sun-merkkinen, 12-neliöinen, lasinen ja pariovillinen lähes neliön mallinen kasvihuoneyksilö. Ja nyt hyst, jos joku on todennut kyseisen ihan toimimattomaksi. Opin sitten kantapään kautta. Kasvari, ja vielä alle kolmekymppisenä! Mihin tästä vielä joudutaan... Kuten ehkä huutomerkkien käytöstä huomaa, olen _vähän_ innoissani. No, eipäs se vielä ole edes pystyssä, joten ei saa vielä hihkua. Eikä se siellä paketeissa auta yhtään esimerkiksi suurreellisen daaliatilauksen esikasvatukseen... Kyseinen valinta kohdistui noihin parioviin, tarjoukseen ja edes kohtalaiseen pinta-ala/hintasuhteeseen. Yksilö on myös superleveä, mikä tuota toista osapuolta helpottaa, sillä minä, lasi ja lapio ei ole kaikkein turvallisin yhdistelmä pienessä lasisessa tilassa. Toivottavasti englantilainen viherpiiperryshuone pärjäilee täällä pohjolan myrskyissä, tanskalaiseen Julianaan kun ei rahat olisi millään riittäneet. No, britithän syyttävät meitä huonoista keleistään, kuten Iltasanomat on uutisoinut. 

No, nyt tulee vaan kirjoitusta, kuvailua en ole jaksanut multasormisena harrastaa. Omistan sitten taimille oman postauksen. Olin viikonloppuna Kauppilan puutarhalla viininkasvatuskurssilla. Sinne suuntasin cabernet saugvinonint ja ciantit silmissä kiiluen, mutta piti vähän jarrutella, kun ei niitä pulloja sieltä köynnöksistä suoraan saakaan. Mikä pettymys. Ari Markkula, jolla on oma Omenakumpu-sivusto täynnä ihania myytäviä viiniköynnöksien ja hedelmäpuiden taimia, luennoi meille kahtena päivänä erittäin innostavasti aiheesta. Sopivanpaksuista rautalankaakin oli tarjolla tällaisille aloittelijoille. Mitenköhän sitä saisi tuon isännän innostumaan tästä harrastuksesta kanssa? Tuolla kursseillakin oli sellaisia kypsään ikään ehtineitä pariskuntia innoissaan supisemassa, mihin köynnöksiä aikovat laittaa...

Luennoilta ammensi hyvän starttipaketin viiniköynnöksen kasvatukseen ja aika optimistinen oli arvio onnistumisesta - vaikka suurin haaste on juuri säätilojen ja lämpötilan vaihtelu, jota ei juuri täällä tapahdu, eh eh. No, viinitarha on pitkän tähtäimen suunnitelma, mutta krantummat viiniköynnökset viihtyvät kasvarissa... pitänee arvioida, täytyykö tehdä maapenkkioptio kasvihuoneeseen, kun alunperin ajattelin ruukku/kaukalotarhaa.

Kevättä odotellessa...

Eilen raaputettiin vielä ennen kasvihuonetilausta Onnensanat-arpaa. Siinä oli sanat kissa, Juliaana (melkein kuin se kasvarimerkki) ja boa (kummipojan pehmolelu). Olisi luullut onnistavan, mutta ei kuitenkaan. Sitten olisi voinut vaikka tällaisen brittiläisen linnan tilata puutarhaan, indeed!