lauantai 11. toukokuuta 2013

Hulluuden pilkahduksia ja 11875500 neliömillimetriä

Tuossa viikko sitten istutin kaikkiaan seitsemäntoista daaliaa purkkeihinsa. Nämä Eurobulbilta kotiutuneet olivat sentään siis alle kaksikymmenpäisiä, taisin suurennella lukumäärän mielessäni talven pimeinä iltoina lähemmäs kolmeenkymmeneen. Hyvä ettei heitä niin paljoa ollut sillä meinasi sopivankokoiset purkit loppua. 










Siinä he siis ovat ensin leviänä kuljetuspusseissaan ja sittemmin odottamassa multakuorutusta purkeissaan. Jaloleinikkejäkin saapui mukana pari pussillista. Tuossa istutellessani ja näitä kuvaillessani mietin, että A) on sitä aika kahjo ja B) taitaa olla vielä kahjompi, kun ottaa touhuistaan kuvia ja laittaa niitä tänne kaiken kansan nähtäville. Toisaalta itselleni on ollut helpotus (ja toisaalta todella tuhoisa virike) lukea toisten bloggareiden vastaavankaltaisia suorituksia - ja tämä oma daaliasavottani oli siis sieltä helpoimmasta päästä. 






Orvokit olen jo hylännyt pihalle murjottamaan purkeissaan. Jotain meni mönkään varmaan alunperin ja nyt noista kolmesta viiteen vaikuttaa siltä, että voi tuossa joskus joulun tienoilla jotain kukkasia toivoa. 






Lemppari: violetti palloesikko.






Tällaistet maata viistäen otetut kuvat ovat kanssa toinen hulluuden muoto. Alunperin perustin blogin siksi, etten kehtaa enää Facebook-kavereita häiritä tällaisilla "tässä kasvaa varmasti jotain Suurta ja Kaunista"-kuvilla, joissa yleensä vallitsevana elementtinä on muta/savi. Itsestä näistä on mukava seurata kevään kulkua ja noista viikon vanhoista kuvista jo näkee tähän päivään verratessa, että pionit ovat ottaneet viikossa noin kymmenen sentin kasvupyrähdyksen. 










Sisätiloissa vielä massaa keräävillä kasveilla on ollut joku jurnutusvaihe päällä vähän aikaa: mikään ei kasvanut mihinkään, riveistä kuului vaan hiljaista napinaa ja marmatusta. No, jostain syystä reipas viikko sitten alkoi taas tapahtua ja muun muassa petuniat ovat riehaantuneet rehottamaan oikein mallikkaasti. Tässä pelargoni kasvaa niin että verisuonet pullottavat! Pitäisi varmaan sanoa hälle, että rauhoittuisi vähän... voi olla vaarallista ottaa noin vahvoja kasvupyrähdyksiä ilman laiskan tarhurin laiminyömää lisäravinnetta!










No, onneksi Strawberry ripple -pelargonilla kyseessä käsittääkseni hyvinkin luonnollinen kasvuvaihe (murrosikä?!) eli lehtien värityskuvion muodostuminen. Näin ainakin olettaisin vaikken ole varma, kuuluuko tuolle lajikkeelle edes tuo tummempi kuvio. 

Edit. Tässä illalla Suurta pelargoniakirjaa lukiessani tuli siis selväksi, että kaikilla kotipelargoneilla ts. vyöhykepelargoneilla on tuo vyöhyke, joka siis on myös valosta riippuvainen. Jostain mielen perukoilta  kaivelin saman tiedon esiin, mutta kyllä on kaikenkaikkiaan mielenkiintoista luettavaa tuo kyseinen kirja!






Ilonpilkahduksia löytyy myös ruusupenkistä. Lupasin Peace-ruusuille ja serkuilleen Pink Peacille, että suojaan heidät ensi talveksi paremmin (ts. ylipäätänsä suojaan). Johan tästä ilahtuneena lähti kasvu osassa vauhtiin. Viherlassilasta ostamani vahaamattomat taimet ovat olleet menestyksekkäämpiä, mutta kyllä muutama (yksi?) Plantsusta ostamani Peacekin näytti elonmerkkejä. 






Pian.






Joulu on tullut kesän keskelle. Vieläkin on vaikeaa orientoitua tähän vahvasti tuoksuvaan hyasinttiin kevätkasvina, kun on sitä tottunut välttelemään jouluisin. Ja lisää on tulossa!






Ja VIHDOIN saapui kauan odotettu kasvihuone perjantaiaamuna (meinasimme melkein töistä myöhästyä, mutta kannatti!). Tuossa laatikossa ja noissa takana olevissa paketeissa pitäisi siis olla yhteensä 11875500 neliömillimetriä kasvutilaa, kuutiomillimetrejä tietysti reippaasti enemmän. Olen jo kaihoisasti seurannut, kun muut ovat voineet viedä taimensa kasvihuoneeseen... Perustukset pitäisi vielä tänne savimaalle vääntää, yksi kanto kaivaa niitten tieltä ja sitten koota tuo ei-niin-ikea-lasihuussi. Ehkä ensi vuonna on valmista? No, onneksi isäntäkin on niin innokas saamaan taimet pois sisältä, että haluaa kiirehtiä tuon rakentamista. Samainen herra myös ilahdutti minua niin, että ihan sydän sykähti: katsoessaan Viherpeukaloiden sivuja (Sharewood ohjaa siis sinne mainoksia lahjoitusten vuoksi klikkailevat) totesi, että "pitäisikö tuollainen mansikkajuurakko tilata, voisi olla minun juttuni". Ah, voisiko päivä paremmin alkaa? Toisaalta juurakoita olisi paketissa viisitoista, joten lapasesta lähtisi sekin samantein... 



2 kommenttia:

  1. Ihana postaus!! Tästä tuli tosi hyvälle mielelle, siksi että A) hauska B) onnensävytteinen.

    Ensinnäkin suuren suuret onnittelut kasvihuoneesta, olet oikea onnentyttö, kun tuollaisen komeuden tontillesi saat! Ja vielä mansikkajuurakkomiettein, ooh.

    Ja kiitos huojentavasta "kahjoudenjakamisesta", on hyvä saada vertaistukea, kun ihmettelee samoja asioita daalianjuurakoiden ääressä ja kuvia internetiin ladatessa. Että onko pölhöä vai tosi pölöhöä.

    Hyasintteja tuli mullakin (kokonaista kolme kappaletta, jotka viime syksynä multiin istutin), niihin voisi hyvin tottua kevätkukkana. Hollannissa näkyi kivoja sipulikukkakomboja, joissa hyasintti oli yhtenä osana. Näytti toimivan!

    Mullakin on tuota Strawberry Rippleä, hyvin on kasvanut varsin satunnaisilla ja vähäisillä lannoituksilla. Pääasia, että valoa on runsaasti.

    Oi, ihanaa kaikkea sinulla siellä, jään odottamaan innolla kasvarin nousua. Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Mukavaa kuulla, että suupielet ovat ylöspäin siellä kääntyneet :)

    Kyllä tämä kevätkesä on ihan ihmisen parasta aikaa! Hyasintteja on seitsemän, toinen toistaan pulskempia. Olen kovasti tyytyväinen ja iloisesti yllättynyt tarhuri. Mutta pölhöyttä tämä on kaikki tyyni, ihan kahjoa toimintaa... justiinsa kävin ulkona jo viimeyön värjötelleen kesäkukkakatraan peittelemässä harsoon ja toivottamassa hyvää yötä. Onneksi ei ole pahemmin naapureita näillä meidän nurkilla!

    VastaaPoista