No more rainy days...

Ei enää tällaista...

Vaan aurinkoa!

Valitettavasti juuri kun kevätaurinko on alkanut näyttää parhaita puoliaan on meihin täällä iskenyt taas joku inha pöpö. Urheilu on vaarallista, sen siitä saa kun käy kokeilemassa flunssailun jälkeen ladulla. Toisaalta nyt on mitä mainiointa aikaa tuijotella sitten neljän seinän sisällä näitä pikkuisia multakeppoja, joiden asukit ovat näemmä kanssa huomanneet kevätauringon näyttäytymisen ja lämmön.

Nyt on siis aika nautiskella. Vielä kun nämä tirriäiset ovat hallittavissa mittasuhteissa... tässä puskee esiin pelargoni Strawberry ripple vai mikä se nyt oli. He ehtivät ensimmäisenä eilen itämään lattialämmityksen huomissa vessassa. Kylvin heidän (ai mikä taipumus antropomorfismiin?!) kanssaan samaan aikaan tuossa viime torstaina 21.2. orvokkeja (velour blue), petuniaa (purple wave), jotain pikkukelloja ja jotain pipo-loppuista perennahkoa, joiden suomalaisia nimiä en suoralta kädeltä muista sekä cayenne chiliä ja paprikaa California Wonder. Ihmettä tarvittaisiinkin noiden kasvattamiseen, sillä vieläkään ei ole sitä kasvihuonetta. Muutenkin tila on jo nyt näistä pienistä poteista ihan loppu ja vielä kaikkia suunnittelemiani en ole kylvänyt, joten homma taitaa olla aika vahvasti housussa jo nyt...

Pistokasvauvat tarvitsisivat uutta multaa allensa. Taidankin niistää nenän, ottaa torkun ja ehkä heidän hyväkseen jotain tehdä... 

Adoptiovauvoja!

Tässä alkuviikosta putkahti sähköpostiin eräästä P-alkuisesta erinäisiä kasveja ja niihin liittyviä muita addiktoivia asioita myyvästä kaupasta mainos siitä, että myyvät nyt vauvoja tarjouksella. Niin, vauvoja. Nimittäin kukkavauvoja! Koska olen todennäköisesti viime kesän kasvattini onnistunut pakkasella murhaamaan, niin sain hyvän syyn lähteä haalimaan "muutaman" näitä adoptiolapsia. Siellä rivissä odottivat, hyvin olivat orpokodin hoitajat vielä ainakin pitäneet huolta pikkuisista.

Kaikki toki olisin mielelläni ottanut mukaan, mutta kaikkeen ei pysty. Ja on muuten eka kerta, kun meikäläinen on kukkakaupasta häädetty: elin ihan tyytyväisenä ko. kaupan kesäaikaa, jolloin taitaa olla kahdeksaan saakka auki. Yhtäkkiä, ilman varoitusta, kuulutettiin kuudelta, että "kauppamme on suljettu"...

Eli tässä he ovat! 

(Pahoittelen kuvan laatua yms. seikkoja. Olin niin innoissani Heistä, etten malttanut keskittyä.)

Verenpisaroista valitsin mahdollisimman röyhelöiset (olisiko ammattikielellä kerrotut?) eli kutakin yksi: Dollar princess, El Camino, Tusendschön, Annabel ja Rocket fire. Pelakuista mukaan tarttuivat Appleblossom x 3, Dr. Ingrid x 2 ja Kr. Mary x 2. Eli yhteensä kaksitoista. 

Vielä näyttävät pieniltä ja viattomilta, mutta auta armias kun varttuvat teini-ikään ja vaativat ihan oman ison ruukun. Eikö tälle nykynuorisolle riitä mikään?! Kyllä minun nuoruudessani sentään pystyttiin pienikin ruukku kahden sisaruksen kesken jakamaan... Ja jos vielä viimevuotiset yksilöt nousevat kuolleista (zombie-pelakuita!), niin sitten ollaankin jo aikamoisessa pulassa. No, saas katsoa, säilyvätkö parin päivän reissun yli. Pitänee keksiä joku kastelusysteemi. Ja kukaan ei sitten ole kukkahattutäti ja soita kasviensuojeluvirastoon, että täällä on yksi vastuuton tarhuri heti pienokaisia hylkäämässä!

Että näin täällä. Tuohan tämä hieman piristystä tähän lumiseen ja näemmä loskaiseksi muuttuneeseen helmikuuhun. Kun palaan reissusta, laitan kädet multaan oikein ranteita myöten ja rupean kylvämään vihdoin löytyneitä siemenhankintoja... Sitä ennen luvassa vähän la dolce vitaa!

Ps. Niin siis mikä kasvien inhimillistäminen?