sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Jouluinen haaste ja hyasintin uusi tilaisuus

*Haukotus* Täällä heräillään vähitellen talvihorroksesta nyt kun lämpötila nousi nollan paikkeille. Ennen kuin pääsen kevätfiilistelemään, pitäydytään hetki joulutunnelmissa. Cosmos Puutarhakaaos-blogista laittoi minulle tuossa aikaisemmin jouluisen haasteen, johon nyt vihdoin vastailen. 

Lempijoulukukka: Amarylis, koska mummolla oli aina sellainen jouluna. Oma viimevuotinen yksilöni, jonka hylkäsin kesäksi puskan alle pihalle teki tänä vuonna vain piiiiitkiä lehtiä... Mutta selvisi kuitenkin!

Joululaulu, joka virittää joulutunnelmaan: Hmm... näitä on monia. Jostain syystä pakollisiin joululauluihin kuuluu Bing Crosbyn White christmas ja Let it snow.

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä: Joulukuusi, se tekee joulun!

Joulun tuoksu: Sama kuin edellä, ei sitä voi joulukuusen tuoksusta karsia.

Haaste pitäisi lähettää eteenpäin, mutta oletan, että tarhureiden nokat ovat jo kääntyneet kohti kevättä. Täten kiitän kauniisti haasteesta ja jos joku kokee haluavansa vielä joulua fiilistellä, niin on tervetullut ottamaan haasteen vastaan.



Olu-Kissa joulufiiliksissä.


Sitten tuohon hyasinttiin. Joskus muinoin lapsena aina joulun aikaan siskon kanssa juoksimme karkuun huutaen "yäkyäkyäk", jos äiti oli hankkinut hyasintin kotiamme tuoksuttamaan. Olen ollut niin fiksautunut hyasintin jouluisuuteen, että olin ihan hämmentynyt tajutessani syksyllä, että niitähän voi istuttaa syyssipuleina ulos! Nyt saimme appivanhemiltani yhden hyasintin ja päätin, että nyt täytyy antaa sille uusi tilaisuus. Sitten sattui vastaan myös paikallisessa kaupassa -50% alennus joulukukista: eihän sellaista voi ohittaa! Nyt on sitten hyasintteja ikkunalaudalla, katsotaan tykästynkö.









On se kumma tämä tarhurin mieli: heti kun alkoivat niin sanotusti räystäät tippumaan kelin vaihtuessa suojan puolelle, oli ensimmäinen ajatus "ai niin, pian kukkivat tulppaanit". Puutarhalehtiä ja kasvihuonetarjouksiakin tuli tänään selailtua. No niin, vielä on pitkä matka, mutta keväinen tuulahdus sai syksyisen puutarha-burnoutin vaikuttamaan lähinnä puutarhatalvihorrokselta. Heti tuli mieleen, että mitenköhän pelakuut sun muut ovat selvinneet äitin autotallissa saatuaan kylmäkäsittelyn vintissämme ja että mitä sitä ensi keväänä istuttaisikaan... Pelakuista lisää kunhan käyn niitä moikkaamassa. Vakaasti olen päättänyt, että keväällä otan systemaattisen otteen tähän puutarhurointiin: Yksi tai kaksi asiaa kunnolla eikä vain närppimistä sieltä täältä. 

Tästä on hyvä lähteä kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. 

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kasvun ihmeitä joulukuussa

No onkos tullut kesä jo talven keskelle....?!

Ei sentään ole tullut vaan muutama laiminlyöty horsma toteuttaa geeneihinsä ohjelmoitua aikataulua ja pukkaa lisää kasvua. Ensinnäkin viime vuonna Plantagenista hankkimani ludisia on kesän aikana versonut valtavasti ja nyt pukkaa kukkaa todella otolliseen aikaan. Hänen olen antanut olla länsipuolen ikkunan edessä olevalla tasolla, kastellut kerran viikkoon (jos olen muistanut) ja satunnaisin väliajoin törkännyt multaan orkidearavinnepuikoin. Pitäisi varmaan keväällä harkita uutta ruukkua, kun on niin runsas... kaikki muut hoitovinkit otetaan vastaan, mutta tuntuu, että kyseessä on maailmankaikkeuden helpoin orkidea! Hän on siis maaorkidea, jolla hennot ja pienet valkoiset kukat sekä upeat samettiset lehdet. 






Ensimmäisestä yksilöstäni, jolla on tummat lehdet vaalein raidoin, innostuin Lidlistä pari viikkoa sitten haalimaan kaksi pientä yksilöä mukaani. Tällä allaolevalla on upean raikkaat vaaleat lehdet, toisella taasen myös tummat lehdet, mutta punaisin raidoin. 






Seuraava survivor on joulukaktus, jonka sain hyvältä ystävältäni yläasteella joululahjaksi. Tästä on siis aikaa jo... no, reilusti yli kymmenen vuotta, yksityiskohtiin menemättä, hehe. Kuvassa näkyy myös muuten luidsian lehtiä. Kaktus on ollut äitilläni kodinhoitohuoneen perukoilla ja itselläni taas viimeisimmät vuodet. Hän ei ole mitenkään kookas vaan ennemminkin kompakti, varsinkin, kun jouduin kesällä yhden huonoksi menneen isohkon oksan katkaisemaan. No, sain siitä pistokkaan, jonka iskin tasapainottamaan kasvia ruukun toiseen reunaan... Tyytyväisenä hän nyt pukkaa kukkaa samalla ikkunalla kuin ludisiat.






Survivor numero kolme on amaryllis, josta taisinkin mainita edellisessä kirjoituksessa. Eli tämän kirjaimellisesti unohdin kesän sateisiin puskan juurelle ulos ja olin jo pois heittämässä kun huomasin, että onpas mehevänvihreät juuret ja mukulakin oli kiinteä. No minä sitten ruukkua putsaamaan ja raahasin sisälle ikkunalaudalle. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun tällainen piippa on alkanut kurkistaa (muutaman rikkaruohon seasta...). Ei varmaan ihan jouluksi ehdi, mutta mukava selviytymistarina kuitenkin.






Että tällaista täällä. Joulukalenterinkin meille pykäsin tuossa eilenillalla bambutikkaisiin roikkumaan. Saa sitten Movemberista toipuva miesukkeli sitten paketteja avata.