keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Pelargoneja ja muita loman kukkaishetkiä

Vähän on ollut enempi lomailua kuin bloggailua tässä viime viikkoina, syynä lähinnä lomareissuilu niin Italiassa kuin Keski-Suomessakin. Nytkin on runosuoni enemminkin puro tai runohanantiputus, kun tiukan teetankkauksen jälkeen ei oikein tule uni silmään. Mikäs sen mainiompi hetki bloggailla kuulumisia. Mietin tässä hetken, että kummalla sitä aloittaisi, kotimaisilla vai ulkomaisilla kuvakokoelmilla. Päädyin kotimaiseen, niin pysyy mielenkiinto yllä lomakuvia odotellessa. 

Pelargonit juuri nyt lähes ainoa kuvaamisen väärtti rehu pihalla verenpisaroiden ohessa (niistä myöhemmin niin jää blogattavia aiheita). Kuivuus on verottanut kukkapenkkien runsautta ja sattuneesta syystä en ole ollut paikalla sateentekijänä. Liljakukot ovat päässeet valloilleen liljoissa (bodycount tänään jotain 15, ennätys neljä kerralla) ja mustat kirvat ukonhatut ja muutaman daalian, jotka sain vihdoin ennen matkaa urakoitua maahan hautakumpua muistuttavaan pikapenkkiin. No, nyt on onneksi pari päivää satanut ihan kunnolla, joten jos vähän joku piakkoin alkaisi kukoistaa. 

Pelargonikierros alkaa kuninkaallisilla (pahoittelen, jos jotkut lajit muistan ristiin). Prinssi Nikolai onkin aika herkkis mieheksi!




Tämä Appleblossom on varmaan lähes kaikille tuttu ah-niin-ihana kaunokainen. Luin viimevuoden epäonnistuneen kukinnan jälkeen jostain, että tämä kuninkaallisen tittelin ansaitseva primadonna viihtyy muista poiketen ei niin suorassa auringossa. Tänä vuonna tykkää olostaan hieman varjoisalla terassillamme, jossa onnistuneen kukinnan avaimena ollut varmaan myös vähäsateinen kesä, joka ei pilaa heti kukintoja. Kuva ei tee oikeutta tälle ihanuudelle.






Ja Kr. Mary. Kaunis hänkin puhtaanvalkoisuudessaan kerrottujen petunioiden seassa. 







Sitten itsekasvattamat Horizon Bluberry Ripple ja Horizon Pink Meteor F1, tässä järjestyksessä. Ensinnä mainitusta alla olevat kolme variaatiota, kukin hauska. Kukka on aika iso ja niitä on kohtalaisen vähän kerrallaan kukassa.
















Ja sitten se meteoriitti joita on edellisen tapaan varmaan jotain 6-8 yksilöä.






Osa itsekasvattamista viihtyy iloisesti tikkailla, joita kiertää aitoelämänlanka ja päivänsini. 






Väliin pari kesäkuvaa vuokrahevosestani, joka vielä tämän viikon nauttii laidunpäivistä.










Ja sitten Italiaan! 
Täytyy sanoa, että ei laisinkaan hassumpi maa. Roomassa käytiin hiihtolomalla, nyt ystäväpariskunnan kanssa Soave-Venetsia-Garda-järvi-Bergamo. Voi olla, että muutan sinne joskus vanhoilla päivilläni pienen viinitilan emännäksi, jolla rehottaa pelargonit kaikkialla. Kuviin en saanut sitä kaikkea ihanuutta, mitkä pitkät rivistöt esimerkiksi riippapelargoneja muodostivat kaiteilla ja muualla. Ohessa pari matkakuvaa enemmän ja vähemmän kukkiin liittyen.






Etappi 1. Soave. Majoituksena yllä oleva Monte Tondon viinitila, suosittelen!











Soaven linna, kaupunginmuurit ja kukat.












Pelargonit ja PPP eli punaviini-pasta-pitsa toimi Italiassa aika hyvin. Kaikki tiet vievät myös Roomaan.






Etappi 2. Venetsia.






Handsfree?











Sitten Gardalle, tarkemmin sanottuna Castelletto di Brenzoneen.










Majoituksella löhöilyn lisäksi piipahdettiin myös Malcesinessa, vallattiin (osin) Monte Baldo ja käytiin Sirmionessa järven eteläpäässä. Sieltä muunmuassa nämä värinokkoset, joista tuli heti Geranium mieleen.






Sirmionen kukkahirviö!






Myös Bergamon vanhassa kaupungissa oli pistetty vähän amppelia portaaseen.






Gardan seutua ja erityisesti järven pohjoista itärantaa suosittelen kyllä lämpimästi, saksalaisista turisteista ja autoruuhkista huolimatta. Seuraavaksi onkin Italia luvassa syyskussa ohikulkumatkalla Sloveniaan koripallon EM-kisoja katsomaan (ehdotin tosin, että passataan pelit ja jäädään siinä matkalla olevalle Gardalle tai vaikka vaihteeksi Comolle!). Tästä on hyvä jatkaa (toivottavasti) unten maille näkemään unia siitä tulevasta viinitilasta....

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

K:lla on väliä!

Pienikin on kaunista, mutta kyllä K:lla ja koolla on joskus väliä! Eritoten tässä kohtaa, kun mennään heinäkuussa ja tulee mieleen K niin kuin kurkku, K niin kuin kasvihuone ja K niin kuin koko. Valtavasti kasvava kasvihuonekurkkumme on pukannut myös yhtä holtittomasti kasvavaa poikasta oksillensa. Kaipa tuon täytyy tummentua ennen kuin on K niin kuin kypsä K niin kuin kokonaan?






Pihalla alkaa muutenkin hieman jälkijunassa tapahtua. Nimittäin, esiin on ilmaantunut K niin kuin kukka! Hän on ihan itse kasvatettu pelargoni Horizon Pink Meteor F1. Vähän saisi olla tuohon esikuvaansa nähden vaaleammat terälehdet, mutta ehkä se siitä. Tai sitten kyseessä on epäonnistuneempi yksilö Horizon Bluberry Ripplestä, mutta epäilen... Epäilyn kohde siis vielä kukkimatta, vaikka nuppuja on jo.






Tämän päivän juttuihin liittyy vielä yksi K, jonka koko ei huumaa, mutta ilahduttaa kuitenkin: K niin kuin kasvimaa. Savimaatahan se on pitkälti ja vielä vuohenputkien piirittämänä, mutta optimisti luottaa vähittäiseen maanparantamiseen... Salaatit ovat ihan kohtalaisesti saaneet kyseisen pläntin näyttämään jo osin ihan kasvimaalta ja kyllä on kiva tunne käydä napsimassa vähän rucolaa leivän päälle! Tosin rucolamme on tuota pitsimallia, kiitos K niin kuin kirppojen. Nyt tulee vähän hiljaiseloa täälläpäin ja palataan astialle joskus tässä parin viikon sisään! 




torstai 4. heinäkuuta 2013

Kesän kauneimpia asioita

Täällä on tullut oltua hieman hiljaisempi tämän blogin puolella. Mykkäkoulu johtunee lähinnä siitä, että keväällä on tullut täyteen koneellaroikkumisannos ja nyt kinnostavat lähinnä kirjat ja puutahra, vaihtelevissa määrin kumpainenkin. Jottei ihan menisi tuppisuuksi tämä touhu, niin tässäpä koottuna hyvin minimalistisesti tällä hetkellä kesän kauneimmilta asioilta tuntuvat jutut.

Ehkä hieman itsestäänselvyys, mutta menkööt:
Peace ja Peace Pink ruusut, jotka onnistuivat talvehtimaan.











Itse siemenestä kasvatettujen pelakuiden nuput... kukkikaa jo!






Kärhö, joka selvisi sittenkin talvesta.






Kirjastoreissun jälkeinen kesälukemistopino.






Onnistunut istutussetti.






Kasvimaalla etäisesti salaattia muistuttavat jutut...






Kasvihuone, jossa rehottaa tomaatit, kurkut, chilit ja paprikat.






Kurkku on hurja kasvamaan, näitä jouduin vähän parturoimaan.






Sadepisarat kasvihuoneen lasilla.






Rakas kasvihuonekissamme Rusina.






Kiitollinen ja runsas perennaryhmä.






Liljakukkohyökkäyksestä selvinnyt lilja.






Että tällaista. 
Nyt tuntuu siltä, että varmaan tulee taas energia kanavoitua lähinnä pihallaolemiseen ja lukemiseen. Blogia on mukava pitää ja täällä saa talteen nämä kauniit hetket, mutta täytyy muistaa niistä myös nauttia tuolla ulkomaailmassa silloin kun ovat parhaimmillaan!