sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Pieniä puutarhaihmeitä!




Istutin viime syksynä mysteeripionin (lienee joku todella kerrottu kuolanpioni tms) purkkiin ihan piruttain. Joku olisi varmana kutsunut jo piipaa-auton ja sedät valkoisissa takeissa hakemaan, kun kastelin uskollisesti pelkkiä multaruukkuja ja juttelin niille, että joko kesällä 2013 jotain mullasta nousisi. Pionit kaiketi siis kehittävät ensimmäisenä kesänä juuret ja vasta seuraavana kesänä jotain nousee maanpinnalle. Noh, aamukierroksella eilenhuomasin, että jotain pilkistää mullasta! Voihan se toki olla rikkaruoho, mutta kaikin puolin olemukseltaan vaikuttaisi pionilta. Katsoo sitten, mitä siitä kehittyy... voisi olla lievästi nolohkoa hyysätä rikkaruohoa, mutta kyllä niittenkin täytyy antaa jossain kasvaa!






Toinen ihme onkin tämä hieman myöhäisherännäinen luumupuu, jonka jo luulin viime syksyn sateissa savimaan kuopassaan henkensä heittäneen. Sitkeä tyyppi on! 






Ensimmäisenä kesänään viime vuonna ostamani Tarjoustalon jalopionin juurakot eivät elähtäneet mihinkään suuntaan ja luulin niittenkin jo mädäntyneen paikoilleen. Nyt ovat riemastuneet kasvuun paikalla, johon paistaa noin puoleen päivään asti aurinko ja nuppujakin jo näkyy.






Kärhöjä vanhan omenapuun ympärillä, Piilu ja  Whrhzks...mikäli Nike. Todennäköisesti taas meni turha työ hukkaan, kun kuukahtavat siihen varmaan, mutta jos nyt edes yhden kesän kukoistaisivat. Tuohon ympärille kaavailin itsekasvattamiani tarharistikkejä ja kaukasian pitkäpalkoa. Vielä kun keksisi jonkun siistin renuksen tuohon, ettei nurmikko valtaa koko paikkaa (valtaa se kai kuitenkin...) Tuo omenapuukin itsessään on aika ihme, mutta siitä myöhemmin.







Angeligue ja/tai Foxtrot. Ihastuttavia! 
Kaavailin jo nostavani lainaa ja istuttavani paaaaaljon lisää tulppaaneja ensi syksynä.
Kestävät kauan, ovat valtavan isoja ja niin näyttäviä.






Rörsytiarella aloittelemassa kukintaansa, alkuperäinen kasvi oli yksi kirpputoritaimi, jonka jaoin.






Ja lisää tulppaaneja!






Äitini toi minulle Ruukista tuliaisiksi Lapin (?) vuokon.
Kyllä äiti tietää.






Patjarikko, ihan itse kasvatin! *Tarhuri röyhistää ylpeänä rintaansa*






Omenapuut kukkivat! 
Tässä alla kuvassa se kärhöpuu, alemmassa kuvassa oikealla. Koko puu on käytännössä ontto ainakin toisesta oksastaan, mutta kyllä se ihanasti kukkii ja hedelmät ovat ehkä ihan parhaita. Yhteensä vanhoja omenapuita on neljä: Ovat päässeet joskus vähän liian korkeiksi, mutta kyllä minä niistä niin kovasti tykkään. 






Jonkun kesän projekteja on talon ja tuon puuvajan maalaus...






Tätä lemmikkiä en raaskinut leikata nurmikkoa ajaessani...













Laukka aloittelemassa kukintaansa.








Jo riittää tämä höpinä! Aurinko paistaa ja on aika iskeä magnolia maahan... tai sitten vain ottaa aurinkotuoli ja nauttia kesäisestä säästä bikinit päällä, kun huomenna koittaa taas arki (ja mahdollisesti sateet, hyvä niin!)

5 kommenttia:

  1. Hieno pioninalku! Kyllä me häntä pionina pidämme, kunnes toisin todistetaan. Jännä nähdä hänen kehitystään, olisihan itse tehty pioni tosi mahtava juttu...

    Ruohonleikkuu on meilläkin varsinaista sukkulointia, kun pitää varoa yhtä sun toista nättiä kukkijaa. Mieskin osaa jo kysyä, että saako ajaa yli vai ei :)

    VastaaPoista
  2. Pioni, pioni, tottakai! Mikäs muu se voi olla, jos olet pioninsiemeniä maahan pannut? Ei niin mikkään.

    Ja kärhöt lähtevät kasvamaan pitkin omenapuuta niin hienosti, että häikäistyt hetken päästä (kunhan muistat heitä siinä kastella ja jollakin kivalla lannoitteella - vaikka ruusulannoitteella tai hepoisenlannalla - hemmotella).

    Tulpsut ja laukat ovat niin jees, että!

    VastaaPoista
  3. Minä ryntäsin lauantaina trimmerillä heiluvan miehen eteen, että ehei, ei saa vanhoja akileijoja katkoa, vaikka nyt vähän "väärässä" paikassa kasvavat... Sinänsä riskaapeliä juoksennella trimmeröijän alle. Ja onhan tuo väärä suhteellista: Nuo siniset ihanuudet ovat kauniita juuri siinä missä ovatkin (saisi olla lisääkin) ja vaikka nurmikko tunkeekin kukkapenkkiin, niin reippaat perennat peittävät sen... Tai sitten olen vaan laiska kitkemään!

    Ja pioniodotukset kovat, on vähän punertavat reunat ja suonet näkyvät samaan tapaan kuin isommilla kavereillaankin. Sormet ristiin ja hyysäämään pientä tainta. Kunhan ei kuoliaaksi rakastaisi! :)

    Kiitos muuten Intopii ruusulannoitevinkistä, täytyy tästä 12h työpäivän jälkeen mennä hellimään kärhöjä, että jaksavat kasvaa!

    VastaaPoista
  4. Ihan turhaa vaatimattomuutta omia puutarhurointitaitojasi kohtaan. Vaikka mitä ihanuuksia löytyy ja kaikki meistä epäonnistuvat joskus, mutta vain pessimistisimmät luovuttavat. :)

    Aivan ihana tuo foxtrot tai mikälie tulppani. (Omista en todellakaan muista ikinä lajikenimiä)

    Ja Tarjoustalon pioni nupullaan. Oma, äidiltä saamani pioni on ollut niin loukkaantunut jo vuosia kasvupaikastaan, ettei kukkinut.

    Meidän pihalla kasvoi muuttaessamme lehtoakileijaa, menin ja siirsin sen mielestäni sille otollisempaan paikkaan, niin se otti ja kuoli. Harmittaa todella. Joten suosittelen vain väistelemään niitä akileijoja siinä missä ne viihtyy.

    VastaaPoista
  5. Nyt ei vaatimattomuuskaan auta, pitää pitää vaan sormet ristissä, jos kävisi tuuri: Kärhöt tuntuvat meinaan ihan kuningasajatukselta (näin ne jo runsaina kiemurtelemassa puunrungon ympärillä), kunnes tajusin, että tuohan on kissojen lempparikiipeilypuu! No, ensimmäinen kolaus kärhöille on saatu, kun oksa katkesi ja mullaa paikallaanpysymisestä voi vaan haaveilla, koska siitä a) juostaan yli tai b) sitä käytetään kissojen vessana (näin kävi myös kasvulavalleni, onneksi otin jo taimia sieltä pois!). No, taimia täyteen koko alusta, josko sitten saisi olla vähän rauhassa.

    Ja kiitos tuosta akileijavinkistä! En sitten lähde siirtelemaan niitä mihinkään kun ovat kirjaimellisesti isoäidin ajoista saakka paikallaan viihtyneet.

    Minulla on paljon noita mikälie-tulppaaneita :)

    VastaaPoista