Puutarhatetris

Tänä vuonna tein lupauksen itselleni: en hairahdu ostamaan yhtään kasvia, jos niille ei ole paikkaa. Lisäksi päätin, että en piipertele siellä täällä vaan kehitän vihdoin sen Grand Masterplanin, jonka mukaan alan työstää pihaa - joka muuten on parin poissaolokevään ja vuohenputkivilliintymisen jälkeen aika levällään. Oman osansa sekasortossa näyttelevät ns. kukkapenkkini ja muut ei tiedolla, ei taidolla, vaan tuurilla istutetut alueet.

Tuumasta toimeen, sanoi hän. Mutta eipäs auttanut: kotiin saavuttuamme sain rääkättäväksi kaksi japaninmagnoliaa, japaninruusukvittenin, kaksi erilaista koristekirsikkapuuta, japaninvaahteran ja pari hortensiaa. Nämä siis lahjoina ihanaiselta perheeltäni ja mahtavilta ystäviltäni. Mutta minne kummaan ne laitetaan?! Yksi kirsikkapuu on jo maassa ja sekava japanilaissuomalaismaalaisromanttinen alue olisi suunnitteilla, mutta se vastisi parin puskan ja vuohenputken valloittaman kukkapenkin täysremonttia. Seasta pitäisi pelastaa pari perennaa, mm. pioni. Helppo. 

Toinen tetristaitoja vaatinut on tämä viinivillityksemme. Pitkään suunniteltu viinitarha, kröhöm, kokonaista neljä köynnöstä lämpimällä navetan seinustalla on vihdoin saanut alkunsa. Mutta seinustalla kasvoi ennen malvoja. Ja vpi, ei niille ole paikkaa. No, törkkäsin ne hätäpäissäni talon reunustalle, minne tosin vannoin, etten istuta mitään, koska ne kärsivät kuitenkin, jos joskus saadaan julkisivuremontti aikaan... Malvat, vähän multaa savimaahan ja paljon toivoa, että selviäisivät edes jotenkuten. Mitään kum ei voi pois heittää... 

Nikn ja nurmikkokin kasvaa nopeammin kuin kerkiää leikata. Jotain hyvää tässö epäkesässä kuitenkin on: vattuja tuli paljon. Puskissa, jotka rehottavat miteb sattuu vuohenputkimeren keskellä... Jah, takaisin sommittelemaan palikoita paikoilleen.

Viinitilan perustaminen

Siinä hän nyt on, Zilga. Seuraavaksi ohjelmassa köynnöksen leikkaamisen opettelu. Alle tulee mansikkakangasta ja kiviä, keräävät kuulema lämpöä.  Haaveissa leikkauksessa olisi T-malli, mutta vähän mietityttää, miten sen toteuttaisi, kun juuresta lähtee kaksi terhakkaa rankaa... No, vähitellen opettelemme yhteiseloa. Jos jollain on avomaakasvatuksesta hyviä vinkkejä, niin antaa kuulua!

Kulho ilman kauneutta

Testailen tässä, miten onnistuu kännykällä bloggaaminen, jos tulisi vähän useammin kirjoiteltua. Näinä Suomen ainoina lämpiminä ja aurinkoisina päivinä kun ei tuo ruutuaika oikein houkuttele... Pahoittelen mahdollisia typoja ja todenäköisesti asettelun olemattomuutta.

Mutta asiaan siis. Jouluaatto lapsena. Tiedättehän, se kutkuttava odotuksen tunne? Sellainen oli minulla, kun odottelin kasvihuoneen vierusta pioneiden kukkivan. Nuput paisuivat paisumistaan ja vihdoin tällä viikolla avutuivat. Mutta missä on kauneus, ne valkoiset terälehdet tämän pinkin Bowl of Beautyn sisästä? Voiko olla, että kasvupaikalla ja/tai olosuhteilla on tekemistä asian kanssa? Vai sainko aikoinani väärät juurakot postitilauksessa? No, nätti hän on kummiskin, vaikka enempi tykkään ehkä tuon valeamman yksilön (Doutchesse of jotain vai Sarah Bernhartmikälie tai sitten joku muu, sotken aina nuo peruspionit) törsäilevästä yltäkylläisyydestä. 

Mut hei, kävin kuitenkin  puutarhalla enkä ostanut yhtään pionia lisää, koska ei ole paikkaa... Sen sijaan odottelen siirtopioneiden vahvistumista ja ryhdyn viiniköynnöksen istutuspuuhiin. Ihan perus Zilgan otin kokeiluyksilöksi navetan lämpimälle seinustalle, vaikkei savimaa suosikaan puutarhuria. Pitäisiköhän sitä perustaa jo viinitalo, jotta sitten ensimmäisen viinin valmistuessa joskus sadan vuoden päästä voi sanoa olevansa perinteikäs, jo vuodesta 2015... 

Illan terapiaistunto

Pikkuhiljaa on alettu kotiutumaan tänne pohjolan vähälumiseen kesään ja kotikonnuille. Eipä tässä sen kummempia ole muuttunut maisemassa, mitä nyt vaan rikkaruohot vihertää siellä sun täällä. Vähitellen olen yrittänyt karsia ja siistiä niin sanottuja kukkapenkkejämme, jos sieltä vaikka jotain esiin pilkistäisi. Kukkasia siis. Muutama penkintapainen vaatii raivaukseensa jotain atomipommin luokkaa olevan tuhoaseen tai vähän vahvempaa: näissä paikoissa kasvaa arkkiviholliseni vuohenputki. Oli hyvin mieltäylentävää nähdä muun muassa liljakukko-orgiat vuohenputkipenkissä... (ei, eivät syö vuohenputkia, vaan niitä liljanjäämiä.)

Meinaisin laittaa tänne kuvia liljakukoista, kirvoista, vuohenputkista, rikkaruohoittuneesta kasvimaasta ja muusta masentavasta, mutta en sittenkään tee niin. Istuttelin meinaan tuossa vähän isompiin ruukkuihin ystävältä saatuja tomaattivauvoja isompiin ruukkuihin ilta-auringon paistaessa suojaisessa terassinkulmassa. Ei lainkaan paha. Ennemminkin hyvä. Terapiaistunnon päätteeksi maailma on taas rahtusen parempi paikka, kun mieleen muistui, miten mukavaa onkaan omalla pihalla pikkuisen viherpiipertää. Lisää tätä!