maanantai 23. syyskuuta 2013

Syyspäivän salsaa

Huominen on näköjään suhteellinen käsite. Edellisessä postauksessa kun lupasin "huomenna" päivitellä asioita, niin yhtäkkiä hurahti koko viikonloppu. Tosin suotakoon tämä minulle, sillä viikonloppu meni pitkästä aikaa oikein viikonloppumaisissa tunnelmissa: puutarhahomissa, siivoillessa, projektoidessa, heppakävelylenkkeillessä ja muussa mukavassa. Haittapuolena viikonlopputunnlmissa on tietysti se, että maanantai tuntuu... no, maanantailta, vaikkei mitään varsinaista työpaikkaa olisikaan, mihin mennä.

Lupasin päivittää varhaisesta itsenhankitusta valmistujaislahjasta (siis valmistuminen filosofian maisteriksi vihdoin uskontotieteestä on vielä pitkän matkan päässä, koska iso G on vasta esitarkastuksessa... tästä huolimatta iloitsen!). Kyseessä oli siis kukkapenkki. Tai siis siihen taimialesta innoissani puutarhalla haalimista yksilöistä, joiden määrä vielä extempore mullanhakureissulla Plantsuun kasvoi muutamalla lajikkeella. 





Kaivoin aluksi tuosta pintamaata pois, mikä oli positiiviseksi yllätykseksen helppoa: nurtsin alta paljastui hiekkamultakerros. Ei sitä iloa kovin syvälle ollut, mutta onpahan kuitenkin joku läpäisevä kerros savimaan päällä. Koska puutarha on hiljaa hyvää tulee -mentaliteettia hyödyntäen pakon edessä tehty, tuota nurtsialueelle rajattua penkkiä voi sitten yhdistää vasemmalla olevaan penkkiin tai vaikka räjäyttää nuo puskat tuosta, tai, tai, taitaitai...






Mukaan multasyöppöön penkkiin pääsivät (jos muistan kaikki siihen ihan liian lähekkäin ja paljon tunkemani kasvit): isosalvia (parhaimmillaan 150cm korkea!), yrtti-iiso (ihana sävy myös kukinnon jälkeen), palloesikoita purppura ja valkoinen, lehtoukonhattu, konnanyrtti, malvikki, clematis dancing king, tähkätähdyke sekä itse kasvatetut jaloritarinkannukset tämän allaolevan jaloritarinkannusihanuuden kanssa. Nuo violetit kukkaset jotenkin kimaltelevat auringossa...














Lopputulema: liian paljon, liian lähekkäin, liian pienessä tilassa ja liian rajatun näköisesti. 
Luotan siihen, että kesä vielä tulee ja kaikki rehottaa innokkaasti, jotteivat noin orvolta näytä. 
Ja tuohon tuoreeseen multaan on IHANA upottaa sipulikukkia, miiiiiiljoooonittain tulppaaneja!






Ulkopakerruksen jälkeen oli hyvä nauttia syyspäivän salsakeittoa: jauhelihaa, perunoita, porkkanoita (valtavia omasta maasta!), kikherneitä liemessä, jossa oli mm. kasvisliemikuutio, pippuria, salsakastiketta ja sulatejuustoa. Suosittelen, nam!






Ilta menikin kuutamoa ihaillessa, grillin tulen loimussa makkaroita ja vaahtokarkkeja grillatessa.









On syksyssä puolensakin...

2 kommenttia:

  1. Hienoa, ainakin penkki tulee täyteen, eikä tarvitse odottaa monta vuotta! Ja sitten saat jakaa ja siirtää noita uusiin kukkapenkkeihin. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ajattelin, että kivempaa, kun etupihalla oleva penkki on edes jotakuinkin täyden näköinen, sivuvaikutuksista (kuten jakamisesta) kärsitään sitten myöhemmin. On se jänskää, miten kasvien todellinen koko vs. ostettujen taimien koko tuppaa usein yllättämään.

      Poista