perjantai 26. lokakuuta 2012

Jaksaa, ei jaksa, jaksaa...

Jos joissain kukissa olisi vielä terälehtiä jäljellä, niin voisi tuollaista arvontaa tehdä. Nyt on terälehdet poissa ja samaten energiat valuneet kankkulan kaivoon sitä mukaan kun päivä pimenee... Lumikin pääsi täällä etelässä yllättämään niin minut kuin kuvissa olevat ruusutkin. 





No, jonkin sortin lupaus keväästä on kuitenkin nyt kylvetty. Tuossa tänään aamutallin jälkeen totesin, että saakeli kun on kylmä. Onneksi tuli nostettua edellisiltana ruukkukukat vihdoin autotalliin turvaan pakkasukkoa ja sen kätyreitä, lumihiutaleita. Miesukkeli nosti sitten kiltisti kaikki ruukut viileään yläkertaamme, kun autollekin piti kuulema joku suoja saada.. ja pah, sellaisia ylellisyyksiä. Mutisi mennessään, että "onpa näitä ruukkuja paljon" (lue: jumalattomasti). Harmi vaan yläkerta heittää pahimmilla keleillä pakkaselle (juu, remontin tarpeessa) ja autotalliinkin taisi tänään kylmä hiipiä, kun ei nuo lautaseinät paljoa eristä. Eli oikeastaan minulla ei ole edes pelakuille paikkaa, taitavat päätyä taas porukoiden autotalliin...






Äsken taas liirumlaaruilin ohi aiheen, joten kevääseen palatakseni... Totesin siis aamulla, että nyt jäätyy yksi ja toinen paikka, joten kirmasin takapihalle nostelemaan daalian juurakot maasta - jösses miten isoja ovat! Sitten samaiseen penkkiin tungin viimeisiä kukkasipuleita roiman määrän tyyliin "avaa kaikki pussit, sekoita astiassa, heittele penkkiin ja kaiva jokainen kuoppaansa". No, toivottavasti edes joku nousee. Tässä hötäkässä tajusin myös, että hei, mullahan ei oikeastaan ole kuin kaksi (sekavaa) kukkapenkkiä. Haaveissa olisi daalioille oma penkki, joka näkyisi tuvan ikkunasta. Joten keväällä mies ja jyrsijä jyystämään savimaata... (itse otan tietty cafe latten siinä nojatuolissa kevätauringon hivellessä hipiääni).






Rusinakin tallustelee todistettavasti tassuineen hangessa. Lopun päivää koisasikin sitten tuossa sohvalla.

Ollappa kissa, huoh.

Tällainen syysuupumus herättää myös epäilyksiä, olisikohan sitä sittenkään ainesta kasvihuoneen omistajaksi... joku kun kuvaili sitä näkyä ja hajua, kun on vaan paiskannut syksyllä kasvihuoneen oven kiinni ja avannut sen sitten puolen vuoden päästä... 

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla susta, PilviPulla!

    Veto on aika vähissä mullakin, tosin uudet työkuviot ovat pitäneet jonkuntasoista virkeyttä yllä – virkeyttä, mitä mulla ei tässä vaiheessa syksyä yleensä enää ole yhtään. Tosin viime aikoina on kyllä aamuisin tuntunut, että luomien alla on pikaliimaa, mutta ei auta, ylös on itsensä vaan kammettava.

    Ja joo, keväällä herätään eloon ja tarkastetaan muut eloonjääneet, ullakolla, autotallissa ja kellarissa. Jos kaikki kasvit ovat entisiä, niin saapahan alkaa kasvetella uusia :)

    Lempeitä syyspäiviä, otetaan suhteessa yhtä iisisti kuin keväällä otetaan vauhdikkaasti...

    VastaaPoista
  2. sinulla on tunnustus blogissani.

    VastaaPoista
  3. Voi miten SULOINEN tuo vaaleanpunaisten ruusujen kuva. Niin hellyttävä, että.

    Juu. Marraskuu on kuukausista toiseksi julmin. Ei tätä jaksaisi, jos ei joulu olisi tulossa.

    Raahusta, raahusta, kohta vaihtuu joulukuu!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista kukin! Kyllä se joulu sieltä jolkottaa.... -han?

    VastaaPoista