Olipa kerran kesä. Siis viime vuonna, sillä nyt näyttää Siperian tuulet puhaltelevan niin vahvasti, että voi olla, että kesä jää kokonaan väliin (!!!). Terassikin, joka on suurimman osan päivästä varjoisalla puolella (juu tiedetään, näppärä terassin paikka), on aivan luminen: saadaanpahan juhannusdrinksuihin jäitä siitä näppärästi sitten. Tämä krookus oli viime vuoden ensimmäinen ja ikuistettu 26.3.2012.
Tämä kuva ei liity nyt mihinkään vaan tuli vahingossa valittua napsiessani kuvia tähän postaukseen. Ajattelin sen kuitenkin jättää ellei muuta niin värikkäänä vertailukohtana talven valkoisuudelle ja harmaudelle. Alla näkyy taasen sama paikka, jossa tuo ylläoleva ensimmäinen krookus viime vuonna kukki... ei taida ehtiä nyt? Luvassa korkeintaan muutama kanin papana...
Talon kulmalla olivat samaisena päivänä jo tulppaanit villiintyneet kasvuun (alla). Aurinko lämmitti ja jos istui tulppaanien vieressä, pystyi melkein kuulemaan sen kasvuvauhdin samalla kun nautiskeli pikkuhiljaa vihertävästä nurmesta... Nyt samaisilla paikoilla on korkeintaan kissantassunjälkiä lumessa ja yksi myyränkolo. Kissat penteleet, eikö teidän pitäisi pitää tuollaiset tulppaanituholaiset jossain kaukana! No, myyräreppanakin kärsii varmaan kovasta talvesta, joten suotakoot hänelle yksi tulppaaninsipuli. Mutta vain yksi!
Jo niin aikaisin kuin 12.3.2012 oli lumiraja alkanut hyvää vauhtia vetäytymään ja jo puoli puutarhaa oli sula (vasemmalla). Kesän ja talven raja näkyi selvästi. Nyt on turha sellaisesta haikailla, kun tuo vasemmassa kuvassa oleva omppupuu on visusti oikeassa eilen otetussa kuvassa hangen ympäröimänä. Omenapuutkin pitäisi antaa jonkun ammattilaisen käsittelyyn, sen verran vahvaa parturointia kaipaavat.
Väliin pari kissakuvaa viemään huomiota tästä lumisesta tilanteesta. Tänään onneksi sain tehtyä oikean aurinkotankkauksen aamupäivällä maastoillessa heppakavereitten kanssa aurinkoisessa ja tyynessä säässä, sillä ensi viikoksi luvattiin lisää lunta, kylmää ja tuulta. Hiphei!
Mutta kyllä se aurinko lämmittääkin! Talon kulmalla on parhaimmillaan paisteessa ollut +26 astetta, mutta silti ilma on niin kylmä, että se ei näy lumen sulamisena. Eikä edes lumikelloista ole vielä havaintoa... Tästä lukemasta intoutuneena kyllä repsahdin pahasti, sillä ennen lauantain korismatsia ehdin käymään viereisessä puutarhassa. Virhe. Mukaan tarttui taas lisää pikkupetunioiden pikkutaimia petuniapuuta silmälläpitäen ja ihan heräteostoksena kolme jasmiinikoison taimea. Tänään pitäisi kylvää viimeisiä kylvöjä, joten näiden hankintojen myötä ja postissa pian tulevien ostosten myötä olen ihan tuhoon tuomittu näiden purkkien ja purnukoiden kanssa...
Vielä viimeisimpänä ja tärkeimpänä: Tänään hihkuin pihalla (kovaan) ääneen innoissani, kun huomasin, että viime vuonna hankkimani magnolia on kehitellyt pikkuisia silmuja (nuo nukkaiset tuossa kuvan keskellä). Oli niitä enemmänkin, mutta kuvaaminen oli hankalaa kameran kastuessa räystäästä tippuvaan veteen. Nyt jos joskus on lupa odottaa! Vähän kyllä pelkään, että kovat pakkaset vievät nuo innostuneet pikkusilmut, mutta täytyy pitää sormet, varpaat ja korvatkin ristissä, että säilyvät... Jos sitten joskus tuosta yksilöstä kasvaisi niin iso ja reipas, että kukkisi?
Hyvin vahvaa todistusaineistoa tässä sulla siitä, että tänä vuonna lumet eivät tahdo sulaa.
VastaaPoistaTuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, että 26.3. kukkisi krookus. Omani piileskelevät jossain puoli metrisen hangen alla. Tylsäää.
Niinpä, aika vakavaksi vetää... Vielä ei täällä oikein hanki rakoile ja kova viima käy, vaikka Turun seudulla periaatteessa voisi olettaa kevään jo näihin aikoihin edes vähän antavan merkkiä itsestään.
PoistaHehhee, näkisinpä, miltä näytät, kun olet korvatkin ristissä x-D
VastaaPoistaMutta eläydyn kyllä magnoliannuppujen aukeamisen odotukseesi. Laitan minäkin siis ristiin kaikkea mahdollista asian eteen. Kuten tikkuja.
Hiphei, siellä IP on siis herännyt lopullisesti talviuniltaan - tikkujen ristiin laittaminenhan on tästä tunnettu esimerkki. Juu, kaikki kynnelle kykenevät ruumiinosat on ristissä ja pakotan varmaan vielä kissatkin laittamaan viiksensä ristiin, jos tämä talvi ei nyt tästä hellitä!
Poista"Ensi viikoksi luvattiin lisää lunta, kylmää ja tuulta." Huh, onneksi. Mä jo luulin, että tämä talvi-ihanuus olisi tässä. Nythän voin alkaa harjoittaa hiihtoa, luistintaa, umpihankitarvontaa ja muutenvaanvärjöttelyä tiukan tuulen hakatessa pakkasen raiskaamia poskipäitäni, kun olen tähän asti jotenkin unohtanut tehdä tuota kaikkea.
VastaaPoistaKyllä on talvi-ihmisellä nyt mukavaa! Olispa aina näin! Ja mikä ihaninta, tänä vuonna alkaa jo uusi talvi! Tuskin maltan odottaa! Ja juhannusdrinksuihin jäät omalta pihalta, se on täydellisyyden huipennus!
Niin, eikö olekin ihanaa, miten voi tästä luojan luomasta valkoisesta ihanuudesta nauttia! (sanonnasta tulikin mieleen, että kukahan loisi nuo tuulen tuiskuttamat kinokset pihasta pois... minä kun olen luovuttanut lumityöt jo aikaa sitten ja nojaillut vaan kolaan olettaen, että aurinko hoitaa duunin loppuun.)
PoistaPitääköhän tässä jo harkita muuttoa jollekkin navalle, jotta saisi ympäri vuoden tästä poskipäiden palellutuksesta nauttia? Hehee, kuvittelin sinut jo tarpomassa siellä umpihangessa viiman tuiskuttaessa veitsenterävää tihkua vaakasuoraan - kuka nyt siitä ei pitäisi? Ainut vaan, että kaiken maailman lotionia kuluu litra tolkulla tuohon pakkasen karrelle kuivattamalle iholle.
Kokeillaan vaihteeksi jo viljelemääsi käänteispsykologiaa: tule, tule kylmäharmaaviimainen talvi, älä vaan tule lämmin kevät!!
Joo, käänteispsykologia kuulostaa hyvältä. Jatku jatku pakkaskeli, tuota lisää lunta, älä tule pulipuli vaan jääsenttiä monen monta.
PoistaEhkä jommalla kummalla navalla onkin jo lämpimämpää kuin täällä. Lotionit laukkuun ja menoksi!