torstai 6. kesäkuuta 2013

Hameen alle ja varmaan ihan reisillekin

Oho. Tulipas kertakaikkisen härski otsikko. Tällä kaikella hävyttömyyksien puhumisella tosin on ihan tarkoituksensa tai ainakin niin sanottu selityksensä. Ensimmäinen viittaa siihen, että kävin tänään illalla kurkkimassa akileijojen hamosen alle. Aika ihmeellisiä muotoja löytyy luonnosta, joka tällä hetkellä on varmaan viivästyneestä keväästä johtuen painanut jokun pikakelausnappulan hyvin syvälle, ehkä jopa jumiin asti.






Tämä piha jaksaa kyllä yllättää vaikka tässä on jo kymmenisen vuotta melkein itsekin tullut vaikutettua. En kyllä millään muista, että olisin tuollaisen vaaleanpunaisen akileijan missään nähnyt ennen...






Voi kesäilta kerrassaan, oli mukava latailla akkuja tonkien "rinnepuutarhaa" (hipsukoiden syy selviää pian), kannellen sinne kiviä ja istutellen itse kasvattamia (ja vähän postin minulle Viherpeukaloilta polkemia) taimia.






Että tällaista rinnettä olisi tarjolla.Tämä liittyy nyt tuohon reisille menemiseen, sillä vaikka nyt onkin ihan ok, niin todennäköisesti joko ensimmäisellä sateella tai kissan siitä kirmatessa on viritelmäni mullat ihan jossain muualla kuin pitäisi. Joka tapauksessa nyt tuo vasemmanpuolinen kyhäelmä ei ihan niin paljon pistä silmää tuossa rinteessä, vaikka kyllä se vieläkin on vähän kohmelo. No, kunhan (ehkä) nuo istuttamani yksivuotiset ja perennat tuosta juurtuisivat...






Kaukasiantörmäkukkaa ja loistotähdykettä (jos nyt oikein muistan) tuli Viherpeukaloilta kuusi kutakin. Sen lisäksi, että mullat varmaan valuvat pois, kasvaa kuitenkin ruohoa ja muita iloisia rikkakasveja tuolla ennen kuin perennat valtaavat ja todennäköisesti myös kasvit ovat liian lähekkäin ja mitähän muuta katastrofaalista. Mutta saa nähdä. 






Näistä itse kasvatetuista punahatuista pitäisi tulla loppukesän komistuksia.






Voi laiminlyöty esikasvatettu unikko!
Nupunkin hän on huomaamatta yrittänyt saada aikaan...






Puu-harkkoviritelmäpenkissä tosin itsekasvatetut ritarinkannukset nauttivat olostaan ja ripottelevat siemeniään sinne sun tänne. Kasvakaa ihan rauhassa! Ylemmällä lauteella tosin kellopeippi jostain syystä heitti henkensä talvella. 






Itsekasvatetuista ilahduttaa myös tämä petunia, jota olen sinne sun tänne ripotellut. 






Pistokaspelakuukin alkaa jo vihdoin kukkia. Siemenestä kasvatetut taasen vahvistuvat päivä päivältä.






Jottei menisi ihan onnellisen puutarhurin innostuneeksi kasvikuvailuksi, niin on niitä käärmeitä meidän paratiisissamme: Liljikset ovat sitten laiskuutani pääseet tekemään tuhojaan ja ällöyök-toukkiaan.






Tomaatit vieressä voivat tosin hyvin ja aitan vierustalla roikkuu pirtsakka yhdistelmä.











 Sitten ilokseni olen huomannut aikamoisen mukavan, mutta yllättävän seikan. 2011 pistin purkkiin omien juhannuspionien siemeniä ja olen antanut talonkulmalla olla. Edellistalvena jaksoin kaivaa purkit maahan, mutta viimetalvena uhohdin. Ja nyt heistä suurin osa itää! Tämä jos joku on mielestäni puutarhan projektiluontoisuutta ja pinnankasvatusominaisuutta kuvaava juttu.






Vielä näillä junioreilla on kyllä matkaa täysikasvuiseksi kaunokaiseksi...






Ja edelleen: osaako joku auttaa kertomalla kuka peijooni syö minun malvojani??





Tähtihyasintti (olikos se semmoinen...)






Kuuruohosta eli muistaakeseni Mooseksen hopearahasta, joista pari on intoutunut kukkimaan, odotan noiden siemenkotien muuttumista läpikuultaviksi hopearahoiksi...






Ja sitten vielä pari, jotka pitävät yleisöä jännityksessä. Ja turhaa noita putkien pikkuisia valkoisia kukkia parjataan ja pidetään rikkaruohoina. Symppiksiä hekin ovat!











1 kommentti:

  1. No onpa sulla paljon kaikkea kiinnostavaa ja kivaa! Hienosti ovat pionit itäneet, mahtavaa! Ja pelargonit näyttävät oikein hienoilta, kohta alkavat varmasti kukkia siemenversiotkin.

    Malvatuholaisesta en osaa sanoa muuta kuin että ikävä tyyppi.

    VastaaPoista