keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Pelargoneja ja muita loman kukkaishetkiä

Vähän on ollut enempi lomailua kuin bloggailua tässä viime viikkoina, syynä lähinnä lomareissuilu niin Italiassa kuin Keski-Suomessakin. Nytkin on runosuoni enemminkin puro tai runohanantiputus, kun tiukan teetankkauksen jälkeen ei oikein tule uni silmään. Mikäs sen mainiompi hetki bloggailla kuulumisia. Mietin tässä hetken, että kummalla sitä aloittaisi, kotimaisilla vai ulkomaisilla kuvakokoelmilla. Päädyin kotimaiseen, niin pysyy mielenkiinto yllä lomakuvia odotellessa. 

Pelargonit juuri nyt lähes ainoa kuvaamisen väärtti rehu pihalla verenpisaroiden ohessa (niistä myöhemmin niin jää blogattavia aiheita). Kuivuus on verottanut kukkapenkkien runsautta ja sattuneesta syystä en ole ollut paikalla sateentekijänä. Liljakukot ovat päässeet valloilleen liljoissa (bodycount tänään jotain 15, ennätys neljä kerralla) ja mustat kirvat ukonhatut ja muutaman daalian, jotka sain vihdoin ennen matkaa urakoitua maahan hautakumpua muistuttavaan pikapenkkiin. No, nyt on onneksi pari päivää satanut ihan kunnolla, joten jos vähän joku piakkoin alkaisi kukoistaa. 

Pelargonikierros alkaa kuninkaallisilla (pahoittelen, jos jotkut lajit muistan ristiin). Prinssi Nikolai onkin aika herkkis mieheksi!




Tämä Appleblossom on varmaan lähes kaikille tuttu ah-niin-ihana kaunokainen. Luin viimevuoden epäonnistuneen kukinnan jälkeen jostain, että tämä kuninkaallisen tittelin ansaitseva primadonna viihtyy muista poiketen ei niin suorassa auringossa. Tänä vuonna tykkää olostaan hieman varjoisalla terassillamme, jossa onnistuneen kukinnan avaimena ollut varmaan myös vähäsateinen kesä, joka ei pilaa heti kukintoja. Kuva ei tee oikeutta tälle ihanuudelle.






Ja Kr. Mary. Kaunis hänkin puhtaanvalkoisuudessaan kerrottujen petunioiden seassa. 







Sitten itsekasvattamat Horizon Bluberry Ripple ja Horizon Pink Meteor F1, tässä järjestyksessä. Ensinnä mainitusta alla olevat kolme variaatiota, kukin hauska. Kukka on aika iso ja niitä on kohtalaisen vähän kerrallaan kukassa.
















Ja sitten se meteoriitti joita on edellisen tapaan varmaan jotain 6-8 yksilöä.






Osa itsekasvattamista viihtyy iloisesti tikkailla, joita kiertää aitoelämänlanka ja päivänsini. 






Väliin pari kesäkuvaa vuokrahevosestani, joka vielä tämän viikon nauttii laidunpäivistä.










Ja sitten Italiaan! 
Täytyy sanoa, että ei laisinkaan hassumpi maa. Roomassa käytiin hiihtolomalla, nyt ystäväpariskunnan kanssa Soave-Venetsia-Garda-järvi-Bergamo. Voi olla, että muutan sinne joskus vanhoilla päivilläni pienen viinitilan emännäksi, jolla rehottaa pelargonit kaikkialla. Kuviin en saanut sitä kaikkea ihanuutta, mitkä pitkät rivistöt esimerkiksi riippapelargoneja muodostivat kaiteilla ja muualla. Ohessa pari matkakuvaa enemmän ja vähemmän kukkiin liittyen.






Etappi 1. Soave. Majoituksena yllä oleva Monte Tondon viinitila, suosittelen!











Soaven linna, kaupunginmuurit ja kukat.












Pelargonit ja PPP eli punaviini-pasta-pitsa toimi Italiassa aika hyvin. Kaikki tiet vievät myös Roomaan.






Etappi 2. Venetsia.






Handsfree?











Sitten Gardalle, tarkemmin sanottuna Castelletto di Brenzoneen.










Majoituksella löhöilyn lisäksi piipahdettiin myös Malcesinessa, vallattiin (osin) Monte Baldo ja käytiin Sirmionessa järven eteläpäässä. Sieltä muunmuassa nämä värinokkoset, joista tuli heti Geranium mieleen.






Sirmionen kukkahirviö!






Myös Bergamon vanhassa kaupungissa oli pistetty vähän amppelia portaaseen.






Gardan seutua ja erityisesti järven pohjoista itärantaa suosittelen kyllä lämpimästi, saksalaisista turisteista ja autoruuhkista huolimatta. Seuraavaksi onkin Italia luvassa syyskussa ohikulkumatkalla Sloveniaan koripallon EM-kisoja katsomaan (ehdotin tosin, että passataan pelit ja jäädään siinä matkalla olevalle Gardalle tai vaikka vaihteeksi Comolle!). Tästä on hyvä jatkaa (toivottavasti) unten maille näkemään unia siitä tulevasta viinitilasta....

1 kommentti:

  1. Voi läkähdys miten ihania kuvia! Pelakuusi ovat upeita, hevosista tuli hyvälle tuulelle ja Italia herätti sen hetkeksi uinahtaneen ikuisen matkakuumeen. Se roihahti lähelle 100 astetta.

    Ihana tuo värinokkoskommentti :) Ovat kyllä hienoja, taitaa olla italialaisilla tarhureilla verenperintönä saatu Midaksen kosketus. Ja saattaahan se mukava ilmastokin osaltaan auttaa... *huokaus*

    VastaaPoista