Back in business... no, tavallaan

Pitkästä aikaa blogin (ja puutarhan) parissa! Pahoittelen hiljaisuutta, selittelen tekosyitä tässä tuossa tuokiossa. Edellisestä postauksesta onkin kulunut rattoisasti aikaa ja kevään taimikausi on kaukana takanapäin. Tässä tuleekin sitten pitkä pläjäys tekstiä sateisen juhannuspäivän ratoksi.

Tässä kevään mittaan on tullut oltua vähän aikaansaamaton tuon puutarhan kanssa. Siihen on parikin syytä. Ensinnäkin kävi niin, että hairahduttiin järjestämään häät ja toisekseen aloitin tänä vuonna väitöskirjan tekemisen. Kummasti kumpaankin projektiin upposi yllättävän paljon aikaa ja  energiaa keväällä ja puutarhanhoito jäi vähän vähemmälle. Syksyllä istutetut tulppaanit tosin toimivat mainiosti kukkasina juhlissa, kyllä puutarhanpito kannattaa! Toisekseen tässä on kesälläkin jos jonkinmoista projektia ja matkaa, joten olin hyvin tietoinen siitä, että ei kannata haalia miljoonia taimia kasvatettavaksi ja niin edelleen. Meidän tiemme vie muun muassa mahdollisesti Japaniin hetkeksi vaihtoon tuossa syksymmällä, joten mitä vähemmän siivottavaa puutarhassa ennen talvea, sitä parempi. Daaliatkin jäivät tällä logiikalla laittamatta. Päätin siis panostaa puutarhassa oleskeluun ja nauttimiseen,  sekä pienistä onnistumisista (esim. lähes kaikki jaloruusut selvisivät talven ilman suojausta!) enkä siihen, että kehitän puutarhastressiä. Yritän parhaillaankin vältellä masentumista siitä, että kaikki repsottaa ja rehottaa, vuohenputkea kasvaa enemmän kuin laki sallii ja, ja, ja... 

Kävimme tuossa häämatkalla Mauritiuksella viettämässä rentoilua pari viikkoa ja kyllä teki hyvää. Pikkuinen saarivaltio (n.67km x 45 km) Madagaskarin kupeessa oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus.  Näin rehupuolella dominoi saarella sokeriruoko, jota viljellään sitten kaikkialla. Opimme myös mm., että vaikka saari on noin pieni, niin siellä on viisi eri mikroilmastoaluetta, joissa jokaisella viljellään niille sopivaa sokeriruokoa. Paikallisen keskitalven aika (vaatimattomat +25° vuorokaudet läpeensä vrt. Turun seutu viime viikolla +6°, tuntuu kuin +1°) oli ilmeisen hyvä vierailuaika maisemallisesti, sillä sokeriruoko kukki pitkine suolkamaisine kukintoineen ja peltomaisemat olivat yhtä purppuraista pehmeää merta. 

Alla näkyy vähän sokeriruokokukintoa, yllä ruokoa, josta puristettiin tuossa kioskissa sokeriruokomehua.

Saari ei ollut varmaankaan talvisaikaan kukkeimmillaan, mutta kyllä minun silmääni siellä näkyi olevan jos onkinlaista kukkaa ihan tarpeeksi. Myös erilaisia kiinnostavia puulajeja sun muuta oli nähtävissä, mutta valitettavasti saari kärsi siirtomaa-aikana aikamoisesta luonnonvarojen hyväksikäytöstä (ensin hollantilaiset, sitten ranskalaiset ja lopulta britit), joten varsinaiset yhtenäiset alkuperäiset metsät ovat lähes olemattomia. Nyt vähitellen on herätty suojelemaan ja uudelleenistuttamaan moninaista kasvustoa. Tuo siirtomaatausta tekee toisaalta sen, että ihmisiä on monienlaisilla juurilla. Esimerkiksi orjuuden lakkauttamisen aikaan tarvittiin orjien tilalle paljon työvoimaa, joten Mauritiukselle tuli paljon ihmisiä Intiasta ja Kiinasta. Tämän takia kielien sekamelska kattaa englannin (virallinen kieli), ranskan, kreolin (orjien ranskaversio), hindin ja kiinan. Kaiketi yli puolet asukkaista ovat intialaistaustaisia ja Mauritiukselta löytää mm. ison hindutemppelin (ja paljon pieniä). Jännä mesta. 

No, matkailussa on se huono puoli, että kun on pari viikkoa reissussa, niin puutarha muistuttaa lähinnä viidakkoa. Ensimmäinen ajatus oli kotiin palatessa, että mitä asvaltointikone maksaa. Sitä vaan vähän on väsynyt siihen, että yhden tytön hauis, rahat ja ajoittain motivoituvan miehen apu ja jyrsin ei oikein riitä kokonaisvaltaiseen pihanmuokkaukseen niin tehokkaasti kuin haluaisi. Kun yhden nurkan saa edes osittain sinnepäin, rehottaa jo toisessa vuohenputki. Huoh. Toisaalta, jos oikein silmiä siristelee ja katselee valikoivasti, löytyy ihan kivojakin juttuja. Tästä esimerkkinä alla rinnepenkkikamaluusviritys, joka näyttää jopa ihan mukiinmenevältä, kun valkoisen, sinisen ja keltaisen yhdistelmää (vaikkei ihan olekaan suosikkicomboni) katsoo alaoikealta. Sitäpaitsi kun nurmikon ajaa, alkaa maailma taas näyttää paljon siistimmältä. 

Myös rääkätty mansikkaruukku voi yllättää ja mansikkamaan mansikat rehottavat kahta lukuunottamatta oikein iloisena... huolimatta siitä, että olen häpeämättä jättänyt keväällä lannoittamatta yhtään mitään. Hyi minua. 

Nyt alkaa jo vähän aurinko pilkottaa, mutta äsken satoi ihan ansiokkaasti. Toisaalta eipä tuo sinisen taivaan rako taivaalla kovin isolta näytä noitten mustien pilvien ympäröimänä, joten saapi olla, että puutarha saa entistä enemmän luonnollista kasteluvettä ja pääsee rehottamaan vielä runsaammin.

Ikävä juttu on myös omenankehrääjäkoi, joka käsittääkseni viime vuonna ilmestyi omenapuihimme.  (Ja ne liljakukot!!! Että minä VIHAAN niitä. En edes jaksa yrittää, aina niitä tulee lisää ja lisää, taidan repiä sipulit pois...) Koit pitäisi jollain ruiskutella käsittääkseni keväällä, mutta tietysti se unohtui tänä keväänä... yöks.

Kissat ei pahemmin puutarhanhoidosta välitä, ennemminkin heidän mielestään ruohonleikkuri pitää inhottavaa ääntä. Kissanpäiviä vietellään siis, nyt tosin enemmän sisällä, kun kelit ovat mitä ovat. 

Ennen lopussa olevaa haastetta, tässä on vähän jälkijunassa tulppaanikuvia. Tulppaanit ovat kyllä ihastuttavia ja helppoja. Aikas mahtavia.

Viimevuotiset orvokitkin olivat tehneet vauvoja, siemenet olivat levinneet pitkin maita ja mantuja.

Enpä pistä pahitteeksi.

Tässä vielä loppukevennykseksi Puutarhakaaoksen Cosmoksen lähettämä haaste.

1. Mikä blogin pitämisessä on mukavinta? Uusien asioiden oppiminen ja vertaistuellinen puutarhakaahottaminen niin hyvässä kuin pahassakin samanhenkisten ihmisten kanssa.
2. Millaisista blogeista pidät? Selkeät (pitäisiköhän elää kuten opettaa? :) ), osin asiapitoiset, mutta toisaalta huumorilla höystetyt. Kuva on aina kiva.
3. Ihanin paikka jossa olet käynyt? Vaikea kysymys... Kotipiha? Mummola? Kotisuomessa tykkäilen Keski-Suomen järvimaisemasta, ulkomailla muun muassa Japanin temppelialueet, Madeiran patikointireitit ja yleinen Italian ihanuus on iskenyt.
4. Mikä on lempiharrastuksesi ja miksi? Ratsastus: se rentouttaa (jos tamma ei pöllöile), Koripallo: mahtilaji (jos olisi joukkue, jossa pelaisi), Lukeminen: todellisuuspako, joka kannattaa aina... ja mitä näitä nyt on.
5. Jos saisit valita millaisen työn tahansa, mitä tekisit? Kai se tämä tutkimus sitten on. Aivot kutiaa sen verran, että olen huomannut, että tarvitsen ajatteluhaasteita, haluan oppia, pidän kirjoittamisesta ja on se myös luovaa työtä. Tosin se on myös vaikeaa, akateemiset piirit ovat joskus pikkumaisia (hienojakin tyyppejä on massoittain tosin) ja sitä on usein itse itsensä pahin vihollinen.
6. Onko kesälomasuunnitelmia? Tehdä töitä = lukea tutkimuskirjallisuutta riippumatossa. Tutkijalla ei ole lomaa, mutta kyllä sitä pitäisi ainakin Keski-Suomessa käväistä ja Espanjassa kutsuvat syksyllä koripallon MM-kisat.
7. Oletko jo heittänyt talviturkin? Lasketaanko, jos sen tekee Intian valtameressä?
8. Millaisessa paikassa/ ympäristössä/ ilmastovyöhykkeellä asuisit jos voisit valita mitä hyvänsä? Kai se tämä Suomi loppujen lopuksi on neljän vuodenajan kanssa, vaikka kyllä sitä Etelä-Eurooppalaista lämpimämpää ilmanalaa vuoristomaisemineen ja toisaalta merenrantoineen kahdehtii.
9. Mitä tai millaisia kasveja inhoat? Rikkaruohoja ei nyt kelpuuteta vastaukseksi. En nyt varsinaisesti inhoa muita kuin vuohenputkea, mutta en erityisemmin perusta punaisista tai keltaisista kukista. Hempeää kehiin. 
10. Entä mitkä ovat suosikikasveja? Kukkapuolella tulppaani ehdottomasti. Daaliat kanssa ja pionit, upeita. 
11. Paras jäätelö? Viimeaikoina hyvältä maistui olisiko ollut Ainon kinuski-karpalo. Toffee/kinuski tai sitten sitruuna menee harvoin hutiin. Mango-meloni oli pienenä suosikki. Kaveri jutteli, että oli pitkään luullut, että mango-meloni on yksi hedelmä.

******

Olisikohan siinä ollut tarpeeksi loruilua yhdelle kerralle? Yritän olla vähän aktiivisempi bloggailussa ja blogien seuraamisessa... tulee olemaan helpompaa, jos on huono kesä, sillä sitten ehkä malttaa olla koneella (pitäisi kyllä ehkä töitä tehdä...). No, katsotaan, miten käy! Sillävälin mukavaa vähälumista juhannuksenjatkoa!