tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kaamosmasennus

Pimeää. Kosteaa. Pilvistä. Silloin tällöin sadetta. Epämääräisiä lämpötiloja. Vetämättömyyttä. Yleistä aikaansaamattomuutta. Kuulostaako tutulta? 

Kyllä, kaamosmasennus. Hesarissa taisi olla tässä joku päivä jopa joku artikkeli, jossa mm. vinkattiin käyttämään kirkasvalolamppua, jos pimeys iskee päälle liian lujaa. Kirkasvalolamppua! Suomen kesässä! No, ehkä kaamosmasennus ei ole ehkä syynä, mutta kyllä vähän tuo puutarha (edelleen) hieman kaivelee. Onneksi löytyy muutama ilonaihekin, mutta tässä postauksessa kyllä haetaan vertaistukea, jaxuhaleja ja säälipisteitä ihan häikäilemättä.





Kun kerrankin joku kasvaa rehevästi, on sielläkin seassa heiniä.






Kärhökin talvehti. Kerta se on (melkein) ensimmäinenkin. Kaikki muu siinä ympäristössä onkin vain epämääräisen vihreää ja kuivahtaneita tulppaaninvarsia: miksei sitä osaa rakentaa koko ajan kukkivaa penkkiä?






Okei, myönnän.
Heti valituksen makuun päästyäni luvassa ovat nämä (laiminlyödyt) söpöläiset.
He kasvoivat tuohon vasuun ihan itsestään, viimevuotisten siemenistä. 
Eli oikeastaan minulla ei ollut tähän osaa eikä arpaa.








Itseistuttamani rassukat ovat joutuneet rehottamaan pikkupurkeissaan. 
Todennäköisesti heittävät henkensä, kun siirsin osan isompaan purkkiin.






Liljat, joiden vieressä kasvaa ihastuttava nokkonen, ja kas kummaa, jotain suloista, pientä ja punaista näkyy myös lehdillä. Kas, liljakukothan ne siellä.
Luovutan. En jaksa. Kaluavat kauniiden miehen mamman istuttamien liljojen varret lehdettömiksi.
Yök. Antaa olla. 






Jaloruusutkin selvisivät jotenkuten talvesta täysin suojaamatta. 
En ole edes lannoittanut. 
Valitettavasti ruusut puskivat tähän maailmaan vain kirvojen kiusattavaksi.
Miksi taistella luontoa vastaan?!






Luonnosta puheenollen.
Kyllä meillä joku kasvaa. Nimittäin vuohenputki. 
Kesäkuun puutarhan hoitamattomuus kostautuu ja nyt riittäisi niitto- ja työsarkaa.
Jos vaan saisi aikaiseksi.






Lisää öttiäisiä. Pitää ostaa vähän mäntysuopaa.
Noin 100 litraa näin alkuun.





Nurmikko. Tai "nurmikko". 
Kasvihuone on kiva, mutta näemmä nämä rehut eivät tallailusta sinne tykkää. 
No, eivät ne alunperinkään olleet kovin häävejä.






Näettekö kasvimaan tuossa mansikkamaan takana?
Juuen minäkään. 
Tässä tänään aloittelin perkaamalla nuo rikkaruohot sieltä ja mies heilui trimmerin kanssa tuossa ympärillä. Huomenna jyrsitään (jos ei vaihteeksi sada kovin paljoa) ja sitten voisi jotain nopsaa salaattia tai muuta sellaista pistää loppukesän iloksi.






Mikä vaivaa reippaasti kasvanutta pioninuorukaista, kun nuput ja ylälehdet "palavat". 
Lannoituksen puute?






Ylpeyteni aihe (joka kyllä kaadettiin tänään).
Ohdake on päässyt toteuttamaan itseään ikkunan edessä.






Kasvihuoneessa tomaatit odottavat edelleen pääsyä isompaan astiaan.
Jos vaan olisi multaa.
Saa katsoa, ehtivätkö Sun Goldit ollenkaan vaikka ovat aika aikaisia ja pikkuisia. 






Chilit ottivat helpon exitin ja päättivät lähteä kuin yhteisestä päätöksestä chilien taivaaseen matkamme aikana kastelusta huolimatta. 







Että näin. 
Hävettää kutsua itseään puutarhaharrastajaksi tai -bloggaajaksi.
Onneksi sentään yksi ihanainen mansikka oli kypsynyt ja useita muita tulossa. 
Tosin niitäkin ehtivät jo linnut maistella ennen kuin saimme suojat päälle. 


Siitä seuraakin kysymys, että mistä tietää, että valkoiset mansikat ovat kypsiä?




1 kommentti:

  1. Kirkasvalolamppu?! Voi jeskamandeera a) tätä kesää b) tuollaisia lehtijuttuja. Noh, olen ehkä jäävi sanomaan tästä just nyt mitään, kun olen viettänyt aikaa paikassa, jossa on paistanut aurinko juhannuksen jälkeen käytännössä joka päivä. Toissapäivänä satoi muutaman tunnin ja tänään aikoo sataa koko vuorokauden, kylmä on välillä ollut kuin Siperiassa, mutta valoisaa kyllä. Eli ajatus kirkasvalolampusta tuntuu vähän liioittelulta, mutta sitten taas toisaalta, kun ajattelen tällaisen harmaan sadesään jatkumoa päivästä toiseen, niin varmaan iskisi saamattomuus ja vetämättömyys, mutta en kyllä lamppua kaapista kaivaisi. Sitä saa ihan tarpeeksi tuijottaa syyskuusta helmikuulle. Huh.
    Mutta joo, kyllä kesän pitäisi olla sellainen, että ulkona voisi viettää aikaa ilman kumiasua ja että kasvit kasvaisivat ja hedelmät kypsyisivät. Ei kyllä etene mikään tällaisella pelillä edes kasvarissa. Sinne se kirkasvalolamppu pitäisi virittää.
    Sanoisin kyllä, että orvokkisi ovat superihania, tosi tosi kauniita! Orvokki on niin jees, kestää Suomen kevään ja "kesän".

    VastaaPoista