torstai 7. kesäkuuta 2012

Back to Business




Vihdoin pääsin lähes parin viikon tauon jälkeen pyörähtämään puutarhassa. On ollut ihan hävyttömän kiire töitten ja kakkuilun kanssa, että kyllä piha rehottaa ja kasvit huutavat ravinteita. Onneksi sentään on ollut vähän viileää niin ei ihan pääse lähtemään lapasesta tuo kasvu... tosin tomaatit reppanat ovat ihan hyljätyt pihalle, tuurilla selvisivät harson alla tai ilman kylmemmät yöt. 





Mahtavuutta on ollut tulppaanien pitkäikäisyys. Kolmatta viikkoa mennään.











Itse talven yli hyysäämässäni pelakuussa on vahvaa kasvua ja nuo lehdet ovat ihan mahtavat. Tuo oikeanpuoleinen kukkapenkki kuului joskus pikapikaa kyhättyihin jo ainakin kolmatta vuotta paikallaan olleisiin "väliaikaisiin" sijoituspaikkoihin. Tänä keväänä piti pistää uusiksi ja perata kun kasvaa ruohoa niin pahasti, pistää pari daaliaa sekaan, mutta mitään ehtinyt. No, pähkämö (?) ja nuo toiset ruiskaunokkia muistuttavat en-juuri-nyt-muista-mitkä-kasvit ovat olleet tyytyväisiä oloonsa ja levinneet.






Ja vielä patjarikkoa kera lemmikkien, on niin söpöskä. 
Kuvauskeli ei oikein eilen suosinut, valo oli huono ja väreistä tulee jotenkin teennäiset. 






Tämä penkki onkin sitten lähtenyt taas ihan keulimaan. Tuolla unikoitten seassa on vaikka mitä, nyt olen vain sormet ristissä, että selviävät sieltä ihmisten ilmoille nauttimaan auringosta, kunhan nuo tilanvaltaajaunikot tuosta lakastuvat. As if. Tulppaanien kohdille istutin liljoja, mutta taisi mennä vähän aikaisin, kun ei tuolta seasta mitään uutta näy.... no, ensi vuonna uudestaan. 













Kullero ja unikonpoikanen.






Sarjassamme en varmasti ole istuttanut: ihanaa, kun vähän nihkeästi kasvaneet asterin saartamat ikivanhat narsissit jaksavat muutaman kukan puskea. 






Sitten kasvintunnistusarvoituksia: Mitähän mahtavat olla? Vasemmalla näyttää punatähkältä, mutta en varmasti (tällä kertaa ihan aikuistenoikeasti) ole tuohon sellaista istuttanut... paikalla oli freesioita viime vuonna, mutta eihän ne voi talvesta selvitä? Tai sitten siihen on jostain syystä eksynyt Lidlin yllätysmukulapaketeista punatähkää... Entäs tuo vasemmanpuoleinen? Myytiin sinisenä karpaattienkellona, kukki hurjasti viime vuonna toisessa penkissä kellokukin, mutta ei kai karpaattienkello ole noin korkea?






Tulikukassa on nuppuja, jotka ovat kuin pieniä tähtiä. 
Nämäkin kasvatin viime vuonna siemenestä ja näemmä ovat tyytyväisenä paikallaan viihtyneet tähänkin kesään.










Digitaliksia odotellessa...






Tule tule pioni, älä tule rikkaruoho... Alla on tämän pikkuisen oletettu äiti, jonka nupulla on pari ötökkää härskeissä touhuissa.











Kesä on ihmisen parasta aikaa, heti elämän jälkeen. Nyt kun vaan olisi lämmin!




1 kommentti: