Kaamosmasennus

Pimeää. Kosteaa. Pilvistä. Silloin tällöin sadetta. Epämääräisiä lämpötiloja. Vetämättömyyttä. Yleistä aikaansaamattomuutta. Kuulostaako tutulta? 

Kyllä, kaamosmasennus. Hesarissa taisi olla tässä joku päivä jopa joku artikkeli, jossa mm. vinkattiin käyttämään kirkasvalolamppua, jos pimeys iskee päälle liian lujaa. Kirkasvalolamppua! Suomen kesässä! No, ehkä kaamosmasennus ei ole ehkä syynä, mutta kyllä vähän tuo puutarha (edelleen) hieman kaivelee. Onneksi löytyy muutama ilonaihekin, mutta tässä postauksessa kyllä haetaan vertaistukea, jaxuhaleja ja säälipisteitä ihan häikäilemättä.

Kun kerrankin joku kasvaa rehevästi, on sielläkin seassa heiniä.

Kärhökin talvehti. Kerta se on (melkein) ensimmäinenkin. Kaikki muu siinä ympäristössä onkin vain epämääräisen vihreää ja kuivahtaneita tulppaaninvarsia: miksei sitä osaa rakentaa koko ajan kukkivaa penkkiä?

Okei, myönnän.

Heti valituksen makuun päästyäni luvassa ovat nämä (laiminlyödyt) söpöläiset.

He kasvoivat tuohon vasuun ihan itsestään, viimevuotisten siemenistä. 

Eli oikeastaan minulla ei ollut tähän osaa eikä arpaa.

Itseistuttamani rassukat ovat joutuneet rehottamaan pikkupurkeissaan. 

Todennäköisesti heittävät henkensä, kun siirsin osan isompaan purkkiin.

Liljat, joiden vieressä kasvaa ihastuttava nokkonen, ja kas kummaa, jotain suloista, pientä ja punaista näkyy myös lehdillä. Kas, liljakukothan ne siellä.

Luovutan. En jaksa. Kaluavat kauniiden miehen mamman istuttamien liljojen varret lehdettömiksi.

Yök. Antaa olla. 

Jaloruusutkin selvisivät jotenkuten talvesta täysin suojaamatta. 

En ole edes lannoittanut. 

Valitettavasti ruusut puskivat tähän maailmaan vain kirvojen kiusattavaksi.

Miksi taistella luontoa vastaan?!

Luonnosta puheenollen.

Kyllä meillä joku kasvaa. Nimittäin vuohenputki. 

Kesäkuun puutarhan hoitamattomuus kostautuu ja nyt riittäisi niitto- ja työsarkaa.

Jos vaan saisi aikaiseksi.

Lisää öttiäisiä. Pitää ostaa vähän mäntysuopaa.

Noin 100 litraa näin alkuun.

Nurmikko. Tai "nurmikko". 

Kasvihuone on kiva, mutta näemmä nämä rehut eivät tallailusta sinne tykkää. 

No, eivät ne alunperinkään olleet kovin häävejä.

Näettekö kasvimaan tuossa mansikkamaan takana?

Juuen minäkään. 

Tässä tänään aloittelin perkaamalla nuo rikkaruohot sieltä ja mies heilui trimmerin kanssa tuossa ympärillä. Huomenna jyrsitään (jos ei vaihteeksi sada kovin paljoa) ja sitten voisi jotain nopsaa salaattia tai muuta sellaista pistää loppukesän iloksi.

Mikä vaivaa reippaasti kasvanutta pioninuorukaista, kun nuput ja ylälehdet "palavat". 

Lannoituksen puute?

Ylpeyteni aihe (joka kyllä kaadettiin tänään).

Ohdake on päässyt toteuttamaan itseään ikkunan edessä.

Kasvihuoneessa tomaatit odottavat edelleen pääsyä isompaan astiaan.

Jos vaan olisi multaa.

Saa katsoa, ehtivätkö Sun Goldit ollenkaan vaikka ovat aika aikaisia ja pikkuisia. 

Chilit ottivat helpon exitin ja päättivät lähteä kuin yhteisestä päätöksestä chilien taivaaseen matkamme aikana kastelusta huolimatta. 

Että näin. 

Hävettää kutsua itseään puutarhaharrastajaksi tai -bloggaajaksi.

Onneksi sentään yksi ihanainen mansikka oli kypsynyt ja useita muita tulossa. 

Tosin niitäkin ehtivät jo linnut maistella ennen kuin saimme suojat päälle. 

Siitä seuraakin kysymys, että mistä tietää, että valkoiset mansikat ovat kypsiä?

Back in business... no, tavallaan

Pitkästä aikaa blogin (ja puutarhan) parissa! Pahoittelen hiljaisuutta, selittelen tekosyitä tässä tuossa tuokiossa. Edellisestä postauksesta onkin kulunut rattoisasti aikaa ja kevään taimikausi on kaukana takanapäin. Tässä tuleekin sitten pitkä pläjäys tekstiä sateisen juhannuspäivän ratoksi.

Tässä kevään mittaan on tullut oltua vähän aikaansaamaton tuon puutarhan kanssa. Siihen on parikin syytä. Ensinnäkin kävi niin, että hairahduttiin järjestämään häät ja toisekseen aloitin tänä vuonna väitöskirjan tekemisen. Kummasti kumpaankin projektiin upposi yllättävän paljon aikaa ja  energiaa keväällä ja puutarhanhoito jäi vähän vähemmälle. Syksyllä istutetut tulppaanit tosin toimivat mainiosti kukkasina juhlissa, kyllä puutarhanpito kannattaa! Toisekseen tässä on kesälläkin jos jonkinmoista projektia ja matkaa, joten olin hyvin tietoinen siitä, että ei kannata haalia miljoonia taimia kasvatettavaksi ja niin edelleen. Meidän tiemme vie muun muassa mahdollisesti Japaniin hetkeksi vaihtoon tuossa syksymmällä, joten mitä vähemmän siivottavaa puutarhassa ennen talvea, sitä parempi. Daaliatkin jäivät tällä logiikalla laittamatta. Päätin siis panostaa puutarhassa oleskeluun ja nauttimiseen,  sekä pienistä onnistumisista (esim. lähes kaikki jaloruusut selvisivät talven ilman suojausta!) enkä siihen, että kehitän puutarhastressiä. Yritän parhaillaankin vältellä masentumista siitä, että kaikki repsottaa ja rehottaa, vuohenputkea kasvaa enemmän kuin laki sallii ja, ja, ja... 

Kävimme tuossa häämatkalla Mauritiuksella viettämässä rentoilua pari viikkoa ja kyllä teki hyvää. Pikkuinen saarivaltio (n.67km x 45 km) Madagaskarin kupeessa oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus.  Näin rehupuolella dominoi saarella sokeriruoko, jota viljellään sitten kaikkialla. Opimme myös mm., että vaikka saari on noin pieni, niin siellä on viisi eri mikroilmastoaluetta, joissa jokaisella viljellään niille sopivaa sokeriruokoa. Paikallisen keskitalven aika (vaatimattomat +25° vuorokaudet läpeensä vrt. Turun seutu viime viikolla +6°, tuntuu kuin +1°) oli ilmeisen hyvä vierailuaika maisemallisesti, sillä sokeriruoko kukki pitkine suolkamaisine kukintoineen ja peltomaisemat olivat yhtä purppuraista pehmeää merta. 

Alla näkyy vähän sokeriruokokukintoa, yllä ruokoa, josta puristettiin tuossa kioskissa sokeriruokomehua.

Saari ei ollut varmaankaan talvisaikaan kukkeimmillaan, mutta kyllä minun silmääni siellä näkyi olevan jos onkinlaista kukkaa ihan tarpeeksi. Myös erilaisia kiinnostavia puulajeja sun muuta oli nähtävissä, mutta valitettavasti saari kärsi siirtomaa-aikana aikamoisesta luonnonvarojen hyväksikäytöstä (ensin hollantilaiset, sitten ranskalaiset ja lopulta britit), joten varsinaiset yhtenäiset alkuperäiset metsät ovat lähes olemattomia. Nyt vähitellen on herätty suojelemaan ja uudelleenistuttamaan moninaista kasvustoa. Tuo siirtomaatausta tekee toisaalta sen, että ihmisiä on monienlaisilla juurilla. Esimerkiksi orjuuden lakkauttamisen aikaan tarvittiin orjien tilalle paljon työvoimaa, joten Mauritiukselle tuli paljon ihmisiä Intiasta ja Kiinasta. Tämän takia kielien sekamelska kattaa englannin (virallinen kieli), ranskan, kreolin (orjien ranskaversio), hindin ja kiinan. Kaiketi yli puolet asukkaista ovat intialaistaustaisia ja Mauritiukselta löytää mm. ison hindutemppelin (ja paljon pieniä). Jännä mesta. 

No, matkailussa on se huono puoli, että kun on pari viikkoa reissussa, niin puutarha muistuttaa lähinnä viidakkoa. Ensimmäinen ajatus oli kotiin palatessa, että mitä asvaltointikone maksaa. Sitä vaan vähän on väsynyt siihen, että yhden tytön hauis, rahat ja ajoittain motivoituvan miehen apu ja jyrsin ei oikein riitä kokonaisvaltaiseen pihanmuokkaukseen niin tehokkaasti kuin haluaisi. Kun yhden nurkan saa edes osittain sinnepäin, rehottaa jo toisessa vuohenputki. Huoh. Toisaalta, jos oikein silmiä siristelee ja katselee valikoivasti, löytyy ihan kivojakin juttuja. Tästä esimerkkinä alla rinnepenkkikamaluusviritys, joka näyttää jopa ihan mukiinmenevältä, kun valkoisen, sinisen ja keltaisen yhdistelmää (vaikkei ihan olekaan suosikkicomboni) katsoo alaoikealta. Sitäpaitsi kun nurmikon ajaa, alkaa maailma taas näyttää paljon siistimmältä. 

Myös rääkätty mansikkaruukku voi yllättää ja mansikkamaan mansikat rehottavat kahta lukuunottamatta oikein iloisena... huolimatta siitä, että olen häpeämättä jättänyt keväällä lannoittamatta yhtään mitään. Hyi minua. 

Nyt alkaa jo vähän aurinko pilkottaa, mutta äsken satoi ihan ansiokkaasti. Toisaalta eipä tuo sinisen taivaan rako taivaalla kovin isolta näytä noitten mustien pilvien ympäröimänä, joten saapi olla, että puutarha saa entistä enemmän luonnollista kasteluvettä ja pääsee rehottamaan vielä runsaammin.

Ikävä juttu on myös omenankehrääjäkoi, joka käsittääkseni viime vuonna ilmestyi omenapuihimme.  (Ja ne liljakukot!!! Että minä VIHAAN niitä. En edes jaksa yrittää, aina niitä tulee lisää ja lisää, taidan repiä sipulit pois...) Koit pitäisi jollain ruiskutella käsittääkseni keväällä, mutta tietysti se unohtui tänä keväänä... yöks.

Kissat ei pahemmin puutarhanhoidosta välitä, ennemminkin heidän mielestään ruohonleikkuri pitää inhottavaa ääntä. Kissanpäiviä vietellään siis, nyt tosin enemmän sisällä, kun kelit ovat mitä ovat. 

Ennen lopussa olevaa haastetta, tässä on vähän jälkijunassa tulppaanikuvia. Tulppaanit ovat kyllä ihastuttavia ja helppoja. Aikas mahtavia.

Viimevuotiset orvokitkin olivat tehneet vauvoja, siemenet olivat levinneet pitkin maita ja mantuja.

Enpä pistä pahitteeksi.

Tässä vielä loppukevennykseksi Puutarhakaaoksen Cosmoksen lähettämä haaste.

1. Mikä blogin pitämisessä on mukavinta? Uusien asioiden oppiminen ja vertaistuellinen puutarhakaahottaminen niin hyvässä kuin pahassakin samanhenkisten ihmisten kanssa.
2. Millaisista blogeista pidät? Selkeät (pitäisiköhän elää kuten opettaa? :) ), osin asiapitoiset, mutta toisaalta huumorilla höystetyt. Kuva on aina kiva.
3. Ihanin paikka jossa olet käynyt? Vaikea kysymys... Kotipiha? Mummola? Kotisuomessa tykkäilen Keski-Suomen järvimaisemasta, ulkomailla muun muassa Japanin temppelialueet, Madeiran patikointireitit ja yleinen Italian ihanuus on iskenyt.
4. Mikä on lempiharrastuksesi ja miksi? Ratsastus: se rentouttaa (jos tamma ei pöllöile), Koripallo: mahtilaji (jos olisi joukkue, jossa pelaisi), Lukeminen: todellisuuspako, joka kannattaa aina... ja mitä näitä nyt on.
5. Jos saisit valita millaisen työn tahansa, mitä tekisit? Kai se tämä tutkimus sitten on. Aivot kutiaa sen verran, että olen huomannut, että tarvitsen ajatteluhaasteita, haluan oppia, pidän kirjoittamisesta ja on se myös luovaa työtä. Tosin se on myös vaikeaa, akateemiset piirit ovat joskus pikkumaisia (hienojakin tyyppejä on massoittain tosin) ja sitä on usein itse itsensä pahin vihollinen.
6. Onko kesälomasuunnitelmia? Tehdä töitä = lukea tutkimuskirjallisuutta riippumatossa. Tutkijalla ei ole lomaa, mutta kyllä sitä pitäisi ainakin Keski-Suomessa käväistä ja Espanjassa kutsuvat syksyllä koripallon MM-kisat.
7. Oletko jo heittänyt talviturkin? Lasketaanko, jos sen tekee Intian valtameressä?
8. Millaisessa paikassa/ ympäristössä/ ilmastovyöhykkeellä asuisit jos voisit valita mitä hyvänsä? Kai se tämä Suomi loppujen lopuksi on neljän vuodenajan kanssa, vaikka kyllä sitä Etelä-Eurooppalaista lämpimämpää ilmanalaa vuoristomaisemineen ja toisaalta merenrantoineen kahdehtii.
9. Mitä tai millaisia kasveja inhoat? Rikkaruohoja ei nyt kelpuuteta vastaukseksi. En nyt varsinaisesti inhoa muita kuin vuohenputkea, mutta en erityisemmin perusta punaisista tai keltaisista kukista. Hempeää kehiin. 
10. Entä mitkä ovat suosikikasveja? Kukkapuolella tulppaani ehdottomasti. Daaliat kanssa ja pionit, upeita. 
11. Paras jäätelö? Viimeaikoina hyvältä maistui olisiko ollut Ainon kinuski-karpalo. Toffee/kinuski tai sitten sitruuna menee harvoin hutiin. Mango-meloni oli pienenä suosikki. Kaveri jutteli, että oli pitkään luullut, että mango-meloni on yksi hedelmä.

******

Olisikohan siinä ollut tarpeeksi loruilua yhdelle kerralle? Yritän olla vähän aktiivisempi bloggailussa ja blogien seuraamisessa... tulee olemaan helpompaa, jos on huono kesä, sillä sitten ehkä malttaa olla koneella (pitäisi kyllä ehkä töitä tehdä...). No, katsotaan, miten käy! Sillävälin mukavaa vähälumista juhannuksenjatkoa!

Tästäkö se sitten nyt alkaa?

Hauuuuuukotus. Täällä heräillään vähitellen talvihorroksesta ja saatetaan pikkuruinen kylpyhuoneemme ylläolevan kaltaiseen kuntoon seuraavaksi kuukaudeksi pariksi. Vähän on vielä tahmeaa tämä alku, liekö tuo ulkona pääasiallisesti vallitseva harmaus hidastanut kevätstarttia. Talveksi tätä epämääräistä vuodenaikaa ei kyllä voi sanoa, pihalla kun on ollut jo viimeisen kuukauden lähinnä maaliskuun loppu. 

Kylvöpuuhat ovat siis enemmän ja vähemmän vaiheessa. Juuri äsken istutin orvokkeja (lue: ripottelin laiskana kaikki viimevuotisista Tarjoustalon orvokeista kerätyt siemenet sikinsokin tuollaiseen kylvölaatikkoon) ja tomaatit törkkäsin noihin ylläoleviin purnukoihin jo aiemmin viikolla. Tällä kertaa meni vain Sun Goldia, sen verran herkkua oli viime vuonna sen tuottamat kultaisenkeltaiset pikkutomaatit. Muuten tuntuu vähän perustylsältä laittaa vaan paprikaa ja chiliä (ihan peruslajikkeita), mutta pitää sitä muutama perennakin kasvattaa. Kokeilussa mm. japaninakileija - jonka lopullisesta sijainnista minulla ei ole mahdollisen kasvatuksen onnistuttua hajuakaan. Kasvihuoneesta olen kyllä kovin innoissani, kun saa vihdoin koko kasvukauden läpi kokeilla, miten tuo mökki toimii. Muun muassa orvokkien kasvatuksessa ja taimien karaisussa toivon siitä olevan paljon apua, kun nyt jo näytti olevan kymmenen astetta lämmintä sisällä. 

Märkää on, mutta myös elonmerkkejä kurkkailee liejuisesta maasta. Palloesikko, suosikkini, heräilee vähitellen kevääseen. Alla kuva valitettavan nuutuneen näköisestä jouluruususta. On tainut olla liian kosteaa, kun nuput näyttävät todella vettyneiltä... 

Talikko odottaa reipasta tarhuria hommiin. Kukahan tämän pihan laittaisi johonkin rotiin? Pientä näpertelyä siellä täällä, mutta kokonaisuus... se puuttuu. Pihakierroksen päätteeksi selailin Viherpihaa ja iski melkein puutarha-avuttomuus: miten kummassa sitä onnistuisi itsekseen muokkaamaan pihasta toimivan kokonaisuuden vaaaaaaltavine kukkapenkkeineen? No, ehkä kevään oikeasti tullessa vähän helpottaa tämä voimattomuuden tunne. 

Muuten, miten ruskeita mansikat voivat/saavat olla talven jälkeen? 

Ja kas kummaa! Pikkuisia punaisia piippopäitä näkyi harmauden keskellä. Pioni Sarah Bernhardt tai Bowl of Beaty kurkkailee jo. Hiihtolomalla! Pitäisiköhän heille kertoa, että nyt ovat vähän liian ajoissa liikkeellä...

Muutenkin siellä täällä pikkuruista kasvunalkua on nähtävissä. Joku aika-paikka-avaruus on kyllä nyt epäkunnossa, sillä ihan epätodellinen olo on hiihtolomalla bongailla tulppaanin- ja pioninalkuja. Yleensä näihin aikoihin on hiihdetty metrisillä hangilla pitkin peltoja nauttien auringonpaisteesta, kirpakasta pakkasesta ja hankikannosta. No, toisaalta viime kevät oli niin myöhässä, että ehkä tänä vuonna viivästyksestä saa jotain kompensaatiota?

Olen kunnostautunut myös orkideoiden laiminlyönnissä, lähinnä kastelu on tupannut olemaan hyvin epämääräisen epäsäännöllistä. Tästä pelästyneenä on yksi rääkkäämistäni päättänyt jatkaa sukua. Ilmeisen optimistinen orkidea, jos kovina aikoina ajattelee lisääntyä ja varmaan ajatella, että ehkä jälkipolvilla on asiat paremmin.... 

Yksi (tai näitä on oikeastaan kolme, yksi iso ja kaksi pienempää) on rääkkäyksestä huolimatta kiitollinen: Ludisia, ah niin ihana maaorkidea. Joulun aikoihin ja tammikuun alussa he alkoivat kukkia ja edelleen jaksaa ilahduttaa valkoisilla valtikoillaan. Kuva on hieman suhmurainen, mutta kyllä suosittelen tätä neitokaista kaikille. 

No niin, taidankin jatkaa seuraavaksi chilin istutuksella. Tai paprikan. Pääasia kuitenkin, että menen sotkemaan taas kämppää mullalla!

Valkea talvi

Tätä lähemmäs täällä ei ole valkeaa talvea päästy. Tässä pari kuvaa jo joulua ennen kuvatusta amarylliksestä, joka pönöttää tyytyväisenä ikkunalaudalla ja erottuu hyvin taustan viheriöivää nurmea vasten. Nämä ylpeät kaunokaiset ovat jo kuihtuneet, mutta bonuksena reipas kasvi kasvattaa vielä kolmannen kukkavarren! Valkoista siis luvassa tästedeskin edes hieman.

Oikeastaan minun puolesta voisi kevät jo tulla suoraan, sillä mielestäni se jäi epäreilusti viime vuonna pitkän talven takia ikään kuin väliin. Innostuin tuossa jopa tammikuun ensimmäisenä päivänä selailemaan siemenkauppojen propagandalehdyköitä, joissa sivuittain ja sivuittain mielenkiintoisia kasvatettavia. En tiedä vielä, mitä kaikkea tilaan, mutta toivottavasti tämä harmaan ikisyksyn aiheuttama lamaannus pian karisee... ja toivottavasti keksin, mihin ne istutettavat sitten isken. 

No, eipä huonossa valossa otetut kuvat anna oikeutta tälle ihanalle yksilölle, mutta menkööt. Ei täällä kukaan muukaan kovinkaan hehkeä ole mässyteltyään herkkuja, juustoja, hyvää ruokaa ja punaviiniä pian kolme viikkoa. Kohti kevättä ja pihan hyötyliikuntaa sanon mä!

Ps. Mihin aikaan teillä on keväällä alkaneet tulppaanit kukkia?