keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kadonneet melonit ja sadonkorjuun euforiaa

Nonni. Olen hukannut melonini. Ihan pikkuiset ne olivat, mutta nyt yhtäkaikki jossain kadoksissa. 


Kyseessä siis vesimelonin alut. Pikkiriikkiset sentin halkaisijaltaan olevat pallerot, joita en nyt jostain syystä saa paikallistettua vähän hurjaan pituuskasvuun tomaatin taimien seassa kasvavasta vesimelonin varresta. No, ehkä ovat jonnekin tipahtaneet tässä kylmänkoleassa kesäsäässä...





Olen jo pitkään seurannut muiden hehkutuksia tomaattisadoistaan. Nyt voin minäkin liittyä joukkoon! Yllä on ensimmäinen (ainut?), kaunein, punaisin, pyörein, maukkain ja ehdottomasti paras ihka ensimmäinen itse siemenestäni kasvattamani Tiny Tim -tomaatti. Eilen löytyi kuusi syötäväksi kelpaavaa Suomen suvessa ilman kasvihuonetta kypsynyttä yksilöä. Hiphei. Ei ihan vielä tuo omavaraisuus ole kovin ajankohtainen, mutta alku on tämäkin.






Tässä taas tämän päivän saalis ruukkupuutarhastani: Toinen kesäkurpitsa, jotka suvaitsivat kaltoin kohdelluista ja liian aikaisin esikasvatetuista taimista putkahtaa. Päätyi pannulle palasina peston ja mustapippurin kanssa. Tuossa myös vähän mittakaavaa noista tomaateista... mahtavatko vielä tsempata ja punastua? 


Ensi vuonna paremmin, vähemmän laiskasti ja kasvihuoneellisesti ainakin tomaattien kasvatusta.
Ehkä.
Toivottavasti.
Joohan?

6 kommenttia:

  1. No mikä ettei! (Vastaus lopun kysymyksiin.)

    Tomaattisi on ihan täydellinen, kyllä tuota kannatti odottaa. Ja kuusi lajitoveria on hyvää jatkoa, kyllä sieltä vielä lisääkin tomaatinpoikia lautaselle saadaan.

    Ja kesäkurpitsa on hie-no! Ei kyllä uskoisi, että taimikasvatuksessa olisi mennyt mikään yhtään "pieleen". Niin on kauneuskuningatar hän.

    VastaaPoista
  2. Erittäinkin oikea vastaus, valaa uskoa ensi vuoteen! :)

    Valitettavasti sitä ei voi odottaa tomskujen vieressä niitten punertumista, kun pitää lähteä kaitsemaan taas nuoria työmaalle huomenna. Harkitsin jo, että olisi hieno sellainen nopeutettu video tomaatin punastumisesta, mutta taitaa loppua kamerasta akku tai vedenpaisumus yllättää ennen kuin tomaatit punertuisivat.

    Kyllä, maha täynnä kesäkurpitsaa oli hyvä olla eilen.. satokateus vaan iskee, kun minun kaksi kesäkurpitsaa vs. toisten "tätä kurpitsaa tulee vaikka muille jakaa" on hieman haastava asetelma. Minä en kurpitsastani luovu! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, puutarhauskostamme emme luovu. Ensi vuonna ilmat ovat hunajata, taimet terveitä, sadot runsaita, kurpitsat valtavia ja tomaatit pikapunertuvaisia. Näin on.

      Heh heh, älä luovu kurpitsastasi. Minäkin olen harjoittanut sadonmaistelua sattumalta aina silloin, kun ketään ei ole ollut kotona. Puutarhurille se, mikä puutarhurille kuuluu. Näin on.

      Poista
  3. Oi hellanduudelis, mikä tomaatti ♥!

    Minulla on vähän vastaava "punaposkitulva" omalla plantaasillani. Olisiko ehkä kymmenisen tullut.

    Mutta kesäkurpitsasi on kyllä upea!

    Mua niin nauratti tuo "kadotin melonini". Väsynyt mieli loihti kaksikin mielikuvaa. Toinen oli "I have lost my marbles" -tyyppinen brittihuumorin kukkanen ja toinen maalaili näkyville tyhjät rintaliivit :-D Anteeksi ihan hirveästi *hirnuu täällä itsensä hengiltä omien vitsiensä vuoksi*

    VastaaPoista
  4. Brittihuumori on aina hyvästä, etkä arvaakaan, miten täällä itsekseni hihittelin, kun mietin kadonneita meloneitani ;D

    VastaaPoista
  5. Tiedän missä melonisi on... tai ainakin luulen tietäväni... varsinkin jos sille kävi samoin kun minun meloineille... ne vain kuolla kupsahtaa, muuttuvat mustaksi ja pinenevät kunnes häviävät. Veikkaisin että tämä trooppinen helle on niille liian paljon... ainakin se trooppinen helle joka vallitsee minun puutarhassani. Yhden melonitaimen siirsin nyt sisään, ja sillä on pari kolme minitomaatinkokoista valtavaa meloninalkua. Ne on ainakin vielä toistaiseksi pysynyt elossa.
    Ja mun tomaatit on vielä ihanan vihreät, ei varmaan ehdi punastua näillä helteillä.
    Niin ja kaunis kiitos tunnustuksesta!

    VastaaPoista