lauantai 20. huhtikuuta 2013

Vedenpaisumus

Ensin oli jääkausi ja sitten tuli vedenpaisumus. Tulppaanit ja muut sipulikukat saavat kyllä olla aikamoisia uimareita jos aikovat tuosta lilluvasta vedestä selvitä hengissä... Että pulp, pulp sanoi bulb. Onneksi tänään sai kuitenkin herätä aurinkoiseen aamuun. Josko tänään olisi SE päivä, jolloin ihka ensimmäiset kukkaset uskaltautuisivat avautua?





Savimaa on sitten mukava. Varsinkin, kun se on jäässä talven jäljiltä ja ei vedä. Ei uskoisi, että joskus on maajussit olleet peltojansa muokkaamassa aika lailla tasantarkkaan tähän aikaan. Nyt kuuluisi vaan slurps ja traktori uppoaisi.






Talonreunustalle kertyy iloisesti myös vettä lätäköksi saakka. Tuo piha kun ei ole viimeisimpien kaltevuusohjeiden ja salaojitusjippojen mukaan rakennettu alunperinkään... Kumma kyllä tuo on sitten todella kuiva paikka kesällä, mahtavat vieressä olevat omenapuut ja iso koivu imaista sisuksiinsa vedet. Kuten kuvasta näkyy, tämän hetken teemaväreinä ovat harmaa ja ruskea. Myrsky ei muuten ole saanut noita omenapuun oksia alas vaan syyllisiä olimme me ihan itse. Nyt kun vähän piha kuivuisi, niin viitsii mennä oksat hakemaan pois (tai meidän aktiivisuustasomme huomioonottaen voi olla, että ovat siellä vielä juhannuksenakin...)






Kaksoskissat tuumaavat, että perskule tätä märkyyttä.






Kyllä sitä vettä on ihan ansiokkaasti tullutkin parina päivänä.






Sitten niihin kukkasiin: ruukuissa syväjäädytetyt (lue: pihalle unohtuneet) tulppaanit saivat viettää talvensa kellarissa, jossa pakkanen pääsee valitettavasti yllättämään. No, jotain sieltä on noussut varsinkin nyt, kun annoin heidän olla kylmän puuvajan ikkunalla auringossa. Tyhjiin paikkoihin pitänee törkätä jotain kevätkukkaa, jos ei enempää nouse ilmoille. 






Lasketaanko nupulaan oleva krookus jo kukaksi?
Pitänee lähteä katsomaan, onko hän jo avautunut. Aurinko kun paistelee aika makeasti juuri tuohon kohtaan nyt. Pihakierros siis odottaa tämän päivityksen jälkeen!






Yllättävän iloisesti on erilaisia vanhoja ja uusia tuttavia noussut penkistä. 











Sitten vielä yksi yksinäinen lumikello, joka värjötteli tuulessa ja tuiskussa eilen. 
Tämäkin varmaan jo uskaltautuu avautumaan viikonloppuna.






Ruusujen selviytymistä jännittelin koko talven. Olin laiska, tyhmä ja saamaton, kun en heille tarpeeksi laittanut talvisuojaa. Periaatteessa paksu lumikerros oli heidän ainoa turvansa. Nyt muutamassa on vielä vihreää jäljellä ja muutama on taasen täysin ruskea. Onkohan peli ihan menetetty näitten ruskettuneiden kanssa? Kyseessä siis ruusut Peace ja Peace Pink. 






Huoh. Oli siinä lumessa yksi hyvä puoli: se peitti kaiken keskeneräisen/aloittamattoman kamaluuden.
Tälle puolelle pihaa pitäisi tehdä joku suunnitelma ja se vielä toteuttaa. Vesiaihe on tuon raavaan mieheni ylöskaivaman kannon jäljiltä (näppärää tuo savimaa...). Tarkoituksena joku aamupalaterassi aamuaurinkoon kyhätä ja raakata kaikki heinä pois ja laittaa jotain mukavaa. Ehkä kukkia? 











Rusina ja Wiiru keskittyivät olennaiseen eilen eli sisälläoloon ja sateenvälttelyyn.






Tämä Plantsusta ostettu orkidea onneksi jaksaa ilahduttaa. 







Tämä yksilö taasen on jotenkin häiriintynyt: eikö noiden kukkavanojen pitäisi hakeutua valoon eikä tuonne pimeään seinään päin? Ota nyt sitten selvää hänen aivoituksistaan.... 







Viimevuotisista laukoista tuli kuivattuina ja glitter-spraylla suihkittuna erimukavia koristeita.






Orvokit mököttävät edelleen. Ihan pikkuisen kasvua on havaittavissa, mutta joku heitä ottaa päähän. Lisää ravinteita? Vähemmän lämpöä tai vettä? Mitä ihmettä? Taidan heidät lykätä pihalle tässä aamupäiväksi nauttimaan auringosta. 






Petunian pistokkaat iloittelevat jo kukkasilla. Vähän olen yrittänyt nuppuja pois nyppiä, mutta kukkikoot noilla parilla nyt sitten.






Sungold-tomaatit ovat jo maitopurkeissaan ikkunalaudalle hyvin asettuneet. Kasvavat kovasti honteloiksi he verrattuna noihin Tiny Tim -taimiin, joita en ole vielä saanut aikaiseksi koulia. 












Kolme jasmiinikoisoa kukkii jo. Tuoksu on tosiaan äitelään makea. Toivottavasti raukat eivät itseään ihan loppuun kuluta, minulla kun ei ole heille paljon isompaa ruukkua vielä tarjota...






Päivänsini riehaantuu...






Ikea-viljelmäni ovat nyt saaneet aikaan aika omituisen tilanteen: taimihyllyillä on oikeasti vielä tilaa! Vaikkei nyt tuo kuva kerrokaan koko totuutta, niin Hyllis-hyllyt ja Ikean syvät tarjottimet ovat kyllä aika pop tässä tilasuunnittelussa. Toki kaikki taimet eivät saa välttämättä optimaalista määrää valoa, mutta hengissä selviävät. Nyt pitää vielä istutella mm. köynnöskrassia ja koulia muutamia kasveja, joten ehkä se tila vielä täyttyy... Eurobulb myöskin ilmoitti, että tilaamani yli 30 daalian mukulaa on matkalla kohti Pohjolaa. Kesällä on sitten kiva saada kämppään tilaa kun poistaa nuo hyllyt tuosta ikkunan edestä. 






Pelargonit kurkkivat aurinkoon. He ovat aika reippaita ja mukavia kasvatettavia. Vähän kävi tosiaan vahinko, ei niitä nyt ihan noin paljoa pitänyt tulla, mutta onpahan siten itselle ja vaikka lahjaksi annettavaksi. Kerrassaan suloisia vauvoja ovat! Ja nyt sinne pihalle ihastelemaan aurinkoa...





1 kommentti:

  1. Täällä toinen savimaan asuttaja. Minusta on niin mukavaa, kun luonto järjestää upeita vesiaiheita sinne tänne pihalla. Siinä on helppoa kokeilla, mikä paikka itseä eniten miellyttäisi ja mihin sen oikean altaan sitten joskus tälläisi... :-D

    Upeat taimet sulla siellä kasvaa. Onneksi kohta on sellainen kesä, että ne pääsevät ihan kunnolla ulos. Eikö olekin?

    VastaaPoista