Voi elämän kevät!

Ai että ihanuutta! Bloggari-kollegat tietävät varmaankin sen tunteen, kun keväällä pääsee puutarhakierrosta tekemään pihalle niin, että aurinko oikeasti lämmittää jo aamusta. Äsken kävin kumisaappaat jalassa kierroksella pihassa ja täytyy kyllä sanoa, että pitkän talven, huonon kesän ja toisen ylipitkän talven jälkeen tuntui, kuin olisi horroksesta herännyt. Melkein tippa linssissä huokailin linnunlaulun ja auringonpaisteen ihanuutta. Sunnuntaina siistin perennapenkkejä ja touhuilin puutarhassa muutenkin. Täytyy sanoa, että kyllä keväällä herää henkiin ja puutarhanhoito on ihmisen parasta aikaa! No, menipäs nyt sentimentaaliseksi...

Mutta katsokaas orvokkejani! 

Eivätkös olekin komeita! 

Kovan työn tuloksena saa nauttia kukkaloistosta.

Juu, tosiaan, kovan työn tuloksena: nimittäin ihan oikean palkkatyön, ei taimikasvatustyön. Ylläolevat orvokit ovat nimittäin ihan tuosta paikallisesta Tarjoustalosta. Lipesin, sorruin, ratkesin ja ihan muutaman kahdeksan ostin itseäni piristämään vaikka muka vannoin, että en osta kevät- tai kesäkukkia. Parempi puolisko sanoi, että korttiini pitäisi saada joku kukanostoesto.. totesi myös taimille foliota valoa heijastamaan viritellessäni, että alkaa olla vähän tuollaista foliohattutouhua jo. Kun omat orvokit jurottavat päivisin ulkona ihan minmaalisina, niin pitihän sitä heille vertaistukea ja esimerkkiä ostaa. Jos vaikka innostuisivat. 

Ehkä tästä vielä joku kukka syntyy...

Tässä blogimaailmassa on se hauskaa, että toisten postausten kautta oppii arvostamaan taas uusia lajeja ja saa virikkeitä. Esimerkiksi näitä orvokkeja kylväessäni mielessäni oli tietysti Geraniumin orvokkivallankumous, mutta ainakaan vielä tänä vuonna ei todellisuus vastaa mielikuvaa. Toisaalta nyt olen ylipäätänsä orvokkeja havahtunut ihastelemaan ja kaikkea muutakin sitä on oppinut arvostamaan tässä vasta pari vuotta kestäneessä hullutuksessa. Hehee, ja alla näemmä on kissan häntä eksynyt myös kuvaan.  

Ja sitten muutama kevätkuva.

Puutarhastelusta on myös oppinut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä (vaikkei aina ihan siltä vaikuta). Vaikka olen vähän sellainen kaikkimullehetinyt-ihminen joskus, niin tässä harrastelussa kiehtoo myös pitkä ajanjakso, jona se unelmien puutarha rakennetaan. Nuokin krookukset, lumikellot ja idän sinililjat tulevat toivottavasti vuosi vuodelta leviämään vaikka nyt kasvavat yksittäisinä siellä täällä. Olen lähinnä puutarhalehdistä ihastellut, miten vanhemmilla pariskunnilla on kymmenien vuosien työ takana puutarhan parissa ja silti oppii uutta ja kehittyy. Toisaalta tietoisuus siitä, että kaikki ei voi olla heti valmista auttaa hyväksymään heikkoina turhautumisen hetkinä myös sen, ettei tällä kukkarolla tai näillä hauiksilla ihan heti valmista tulekaan. Ja freudilaisena lipsahduksena näemmä tuo "vanhemmat pariskunnat" viittaa siihen, että vielä minä tuon toisenkin pehmitän tähän touhuun... tai sitten minä olen se, jolla on joku osa (pää?) pehmennyt jo? Tosin ei minun hermoilleni sovi nuo kaunopunahatut, jotka eivät millään meinaa itää - ai että on sellaisiakin siemeniä, jotka eivät heti seuraavana päivänä pomppaa ylös?!

Ja sitten kokeilevaa puutarhatiedettä. Jätin lämpimällä seinustalla olevat rymäruusut talveksi suojaamatta ja keräsin niiden päälle vain valtavan keon lunta. No, näyttää huonolta, mutta kyllä sieltä juuresta edes yksi yrittää jotain uutta tehdä. Muutamassa muussakin on vihreää jäljellä, joten jään jännityksellä seuraamaan, miten tilanne kehittyy.

Luntakin on vielä vähän, mutta tällä suhteella se menettelee tuossa.

Ja tuonne tuijarivistön loppupäähän pitäisi tulla se kasvihuone. Kunhan suostuu saapumaan.

Vielä on harmaata, mutta kyllä tämä tästä....

Klo 9.15 ja lämpö talon aurinkoisella kulmalla.

Kärpäsetkin olivat lämpimän paikan bonganeet (älkää kiinnittäkö huomiota talon huonoon maaliin...). Sitä ei talvella muistakaan, miten paljon ääniä keväällä ja kesällä luonnossa on. Linnut visertävät kuin viimeistä päivää ja kärpäset pörräävät. Vaikka kesällä tuo pörinä voi joskus jopa ärsyttää, on se nyt ihan parasta sinfoniaa. 

Ja kärpäsille meinasi käydä ohraisesti...

Nyt täytyy pakata kirjat ja tietokone mukaan, napata mukaan iso muki teetä ja siirtyä ulkoilmaan tekemään töitä ja opiskelemaan!