Ihana touko... eiku kesäkuu!

Tiedättekös sen hetken kesästä, kun toteaa, että visioita oli kyllä paljon, mutta niistä ei saanut edes murto-osaa toteutettua? Touko-kesäkuu karkasi johonkin työ- ja kakkukiireissä, tuli tungettua hätäpäissään kukantaimia mihin vaan mahtui ja kaikki rehottaa valtoimenaan tässä vanhassa pihapiirissä. Siinäkin, missä oli pari vuotta ihan siisti talviopenkki, on nyt rusakoiden hampaiden jäljiltä ainoastaan vuohenputkiviidakko...

No, kai se aurinko paistaa risukasaankin. Puutarhurin zen-fiiliksellä olen päättänyt olla muutamista rikkaruohoista välittämättä. Vaikka toukokuusta näyttikin epätoivoiselta tämä penkki (kasvoi kaikkea muuta mitä piti...), niin enpä jaksa nyt stressata, kun muutaman vuoden paikallaan olleet pähkämöt, neilikat, palavatrakkaudet, pikkuiset siniset mitkälie-kasvit ja kurjenpolvet jaksavat vallata alan kotikuusen katveessa. Sitten vaan odotellaan kukintaa. Olu-kissakin tuumaa pionin edessä, että menkööt.

Kummasti myös penkin reunustan siistiminen auttaa saamaan kukkapenkin näyttämään kukkapenkiltä. Vaikka hermo tuollaisen kivireunuksen kanssa menee, sinne tunkee väleihin kasvamaan varmaan maailman kaikki rikkaruoholajikkeet. 

Viime keväänä siemenestä kasvattamani lehtosinilatva ja taustalla näkyy myös ihan ylläriälläri-illakko(ko).

Tuosta yllämainitusta penkistä oikealle norjanjaloangervojen vähän liiankin tiukassa syleilyssä taistelee elintilastaan mm. jaloangervo, tähkäkimikki, pioni, syys-, lapin- ja japaninvuokko, koreanjaloangervo, syysleimu, sammalleimu, patjarikko, lehtosinilatva, erilaisia liljoja ja varmaan paljon muuta, mitä en muista. Sitä kun ei malta pitäytyä vain muutamassa lajissa ja siten tuloksena on sekamelska. Toisaalta sellaista kukkatilkkutäkkiä olen aina toivonutkin ja tässä penkissä vahvimmat selviävät! Kaiken tuon yrittää jyrätä vielä jalkoihinsa unikko, joka on kyllä todella kaunis kreppipaperikukkinensa, mutta alkaa jo huolestuttaa, jaksavatko muut niitten varjosta enää nousta...

Ai niin, olin sekaan tunkenut myös tätä jotain laukkaa, jonka nimeä en taaskaan muista.

Myös LIDL-kurjenpolvet (taaskaan mitään muistikuvaa lajista...) avautuvat.

Lupa odottaa! 

Tulppaanipelargoni ihastuttaa, alla chanpagne begonia availemassa kukkasiaan. Nyt on sade lakannut, joten voisi käydä neuvottelemassa pihalla, jos vaikka malttaisivat kasvit hieman kasvuvauhtiaan höllätä, niin minäkin ehdin mukaan! Mm. keijunlilja on venähtänyt ihan hurjiin mittoihin tässä ihan parin päivän sisällä, täytynee sille joku rautalankakin vääntää...

Elämä voittaa!

Ihmeellistä on tuo kasvien uusiutumisvoima! 

Tämä reppana Lidl-orkidea tippui heti ensimmäisinä päivinään kissojen toimesta alas tasolta, otti nokkiinsa, tiputti nuppunsa ja pari lehteä, vahingoittui juurista ja näytti kuolemaantuomitulta. Yritin hädissäni ohjeita lueskella ja niiden perusteella siirsin potilaan vähän varjompaan, jotta ehtii lehtien kasvatuksen sijaan keskittyä juurten kasvatukseen, suihkuttelin silloin tällöin juurille ja lehdille vettä. Tosin tuohon lehtien keskelle ei saisi vesi kuulema jäädä makaamaan. 

No, ihme tapahtui ja kuivahtaneiden kukkavanojen keskeltä alkoi työntyä kumpaankin uudet kukkavanat ja niihin muhkeita nuppuja. Nyt eilen avasi ensimmäinen kukkansa ja on aika voittajaolo! Nyt kun vaan ei saisi tuhottua tuota kastelemalla liikaa/liian vähän, lannoittamalla liikaa/liian vähän, pitämällä liian pimeässä/valossa/paahteessa/kylmässä.... On nuo orkideat jokseenkin mystisiä minulle vaikka on myös helppohoitoisiksi tätä phalaenopsisia haukuttu.

Toinen, myös Lidl-hankinta, on keijunliljan mukula, Puutarhanetissä myös pötkyläksi kutsuttu. Iskin sen tuonne multiin muutamia viikkoja (2-3, en muista) sitten ja kastelin silloin tällöin. Nyt se on sitten riemastunut pilkistämään esiin! Tuo vähän hassu sijoittelu johtuu siitä, että mukula on tosiaan pötkylän mallinen ja se tulee laittaa multiin pitkittäin (ei siis pystyyn) noin 10cm syvyyteen. Nyt on lupa odottaa!

Taidan viettää päivän vain katselemalla alkukevään aurinkoisia kuvia (ai miten niin voisi siivota sisällä?) Ulkona on synkkää, kylmää ja sataa.  

Milloin se kesä oikein meinaa edes alkaa vai menikö se jo?!

Back to Business

Vihdoin pääsin lähes parin viikon tauon jälkeen pyörähtämään puutarhassa. On ollut ihan hävyttömän kiire töitten ja kakkuilun kanssa, että kyllä piha rehottaa ja kasvit huutavat ravinteita. Onneksi sentään on ollut vähän viileää niin ei ihan pääse lähtemään lapasesta tuo kasvu... tosin tomaatit reppanat ovat ihan hyljätyt pihalle, tuurilla selvisivät harson alla tai ilman kylmemmät yöt. 

Mahtavuutta on ollut tulppaanien pitkäikäisyys. Kolmatta viikkoa mennään.

Itse talven yli hyysäämässäni pelakuussa on vahvaa kasvua ja nuo lehdet ovat ihan mahtavat. Tuo oikeanpuoleinen kukkapenkki kuului joskus pikapikaa kyhättyihin jo ainakin kolmatta vuotta paikallaan olleisiin "väliaikaisiin" sijoituspaikkoihin. Tänä keväänä piti pistää uusiksi ja perata kun kasvaa ruohoa niin pahasti, pistää pari daaliaa sekaan, mutta mitään ehtinyt. No, pähkämö (?) ja nuo toiset ruiskaunokkia muistuttavat en-juuri-nyt-muista-mitkä-kasvit ovat olleet tyytyväisiä oloonsa ja levinneet.

Ja vielä patjarikkoa kera lemmikkien, on niin söpöskä. 

Kuvauskeli ei oikein eilen suosinut, valo oli huono ja väreistä tulee jotenkin teennäiset. 

Tämä penkki onkin sitten lähtenyt taas ihan keulimaan. Tuolla unikoitten seassa on vaikka mitä, nyt olen vain sormet ristissä, että selviävät sieltä ihmisten ilmoille nauttimaan auringosta, kunhan nuo tilanvaltaajaunikot tuosta lakastuvat. As if. Tulppaanien kohdille istutin liljoja, mutta taisi mennä vähän aikaisin, kun ei tuolta seasta mitään uutta näy.... no, ensi vuonna uudestaan. 

Kullero ja unikonpoikanen.

Sarjassamme en varmasti ole istuttanut: ihanaa, kun vähän nihkeästi kasvaneet asterin saartamat ikivanhat narsissit jaksavat muutaman kukan puskea. 

Sitten kasvintunnistusarvoituksia: Mitähän mahtavat olla? Vasemmalla näyttää punatähkältä, mutta en varmasti (tällä kertaa ihan aikuistenoikeasti) ole tuohon sellaista istuttanut... paikalla oli freesioita viime vuonna, mutta eihän ne voi talvesta selvitä? Tai sitten siihen on jostain syystä eksynyt Lidlin yllätysmukulapaketeista punatähkää... Entäs tuo vasemmanpuoleinen? Myytiin sinisenä karpaattienkellona, kukki hurjasti viime vuonna toisessa penkissä kellokukin, mutta ei kai karpaattienkello ole noin korkea?

Tulikukassa on nuppuja, jotka ovat kuin pieniä tähtiä. 

Nämäkin kasvatin viime vuonna siemenestä ja näemmä ovat tyytyväisenä paikallaan viihtyneet tähänkin kesään.

Digitaliksia odotellessa...

Tule tule pioni, älä tule rikkaruoho... Alla on tämän pikkuisen oletettu äiti, jonka nupulla on pari ötökkää härskeissä touhuissa.

Kesä on ihmisen parasta aikaa, heti elämän jälkeen. Nyt kun vaan olisi lämmin!

Pieniä puutarhaihmeitä!

Istutin viime syksynä mysteeripionin (lienee joku todella kerrottu kuolanpioni tms) purkkiin ihan piruttain. Joku olisi varmana kutsunut jo piipaa-auton ja sedät valkoisissa takeissa hakemaan, kun kastelin uskollisesti pelkkiä multaruukkuja ja juttelin niille, että joko kesällä 2013 jotain mullasta nousisi. Pionit kaiketi siis kehittävät ensimmäisenä kesänä juuret ja vasta seuraavana kesänä jotain nousee maanpinnalle. Noh, aamukierroksella eilenhuomasin, että jotain pilkistää mullasta! Voihan se toki olla rikkaruoho, mutta kaikin puolin olemukseltaan vaikuttaisi pionilta. Katsoo sitten, mitä siitä kehittyy... voisi olla lievästi nolohkoa hyysätä rikkaruohoa, mutta kyllä niittenkin täytyy antaa jossain kasvaa!

Toinen ihme onkin tämä hieman myöhäisherännäinen luumupuu, jonka jo luulin viime syksyn sateissa savimaan kuopassaan henkensä heittäneen. Sitkeä tyyppi on! 

Ensimmäisenä kesänään viime vuonna ostamani Tarjoustalon jalopionin juurakot eivät elähtäneet mihinkään suuntaan ja luulin niittenkin jo mädäntyneen paikoilleen. Nyt ovat riemastuneet kasvuun paikalla, johon paistaa noin puoleen päivään asti aurinko ja nuppujakin jo näkyy.

Kärhöjä vanhan omenapuun ympärillä, Piilu ja  Whrhzks...mikäli Nike. Todennäköisesti taas meni turha työ hukkaan, kun kuukahtavat siihen varmaan, mutta jos nyt edes yhden kesän kukoistaisivat. Tuohon ympärille kaavailin itsekasvattamiani tarharistikkejä ja kaukasian pitkäpalkoa. Vielä kun keksisi jonkun siistin renuksen tuohon, ettei nurmikko valtaa koko paikkaa (valtaa se kai kuitenkin...) Tuo omenapuukin itsessään on aika ihme, mutta siitä myöhemmin.

Angeligue ja/tai Foxtrot. Ihastuttavia! 

Kaavailin jo nostavani lainaa ja istuttavani paaaaaljon lisää tulppaaneja ensi syksynä.

Kestävät kauan, ovat valtavan isoja ja niin näyttäviä.

Rörsytiarella aloittelemassa kukintaansa, alkuperäinen kasvi oli yksi kirpputoritaimi, jonka jaoin.

Ja lisää tulppaaneja!

Äitini toi minulle Ruukista tuliaisiksi Lapin (?) vuokon.

Kyllä äiti tietää.

Patjarikko, ihan itse kasvatin! *Tarhuri röyhistää ylpeänä rintaansa*

Omenapuut kukkivat! 

Tässä alla kuvassa se kärhöpuu, alemmassa kuvassa oikealla. Koko puu on käytännössä ontto ainakin toisesta oksastaan, mutta kyllä se ihanasti kukkii ja hedelmät ovat ehkä ihan parhaita. Yhteensä vanhoja omenapuita on neljä: Ovat päässeet joskus vähän liian korkeiksi, mutta kyllä minä niistä niin kovasti tykkään. 

Jonkun kesän projekteja on talon ja tuon puuvajan maalaus...

Tätä lemmikkiä en raaskinut leikata nurmikkoa ajaessani...

Laukka aloittelemassa kukintaansa.

Jo riittää tämä höpinä! Aurinko paistaa ja on aika iskeä magnolia maahan... tai sitten vain ottaa aurinkotuoli ja nauttia kesäisestä säästä bikinit päällä, kun huomenna koittaa taas arki (ja mahdollisesti sateet, hyvä niin!)